Topin ja Pepin blogi

Kissoista on tullut otettua monia haukotuskuvia ja keräsin tähän joitakin niistä. Ensin Topin kootut haukotuskuvat.

Ja sitten Peppi.

Alkoiko väsyttää, kun näitä antaumuksellisia haukotuksia ja leuan venytyksiä katselit?

Vaihdettiin jokin aika sitten vähän huonekalujen järjestystä ja samalla siirrettiin toinen raapimispuu uuteen paikkaan. Puu oli ennen makuuhuoneen nurkassa, eikä se oikein kiinnostanut kissoja ollenkaan. Nyt siirrettiin se makuuhuoneen ikkunan viereen ja johan on taas puulla käyttöä.

Nyt puusta näkee siis suoraan tuohon pihalle. Peppi siinä usein tarkkaileekin pihan tapahtumia.

Piti laittaa tuonne puun ylimmälle tasolle nalleja, etteivät kissat pääse sinne. Ne nimittäin osaavat kyllä mennä sinne ylös, mutta kumpikaan ei osaa tulla alas! Yhden illan katselin sitä räpiköintiä ja sitten estin niiden pääsyn sinne. Topi meinasi nimittäin yksi yö tippua tuosta toiseltakin tasolta pää edellä alas… Se kun on vähän kömpelö.

Mutta vaikka ylähyllylle ei pääsekään, on puussa silti kiva riehua.

Topin tyylinäyte, kuinka pihalle katsellaan. Ihan hassu tuo tassun pitäminen tuossa korkealla

“No? Mikä tässä asennossa on muka hassua?!”

Loppuun vielä keikistelyä.

Blogiin on nyt lisätty vieraskirja ja siihen pääsee tuolta sivun oikeasta yläkulmasta. Jätä toki kommenttisi sivuista tai terveisesi sinne!

Topi se sitten keksii itselleen leluja ihan kaikesta. Tänään laskin hetkiseksi olohuoneen pöydälle henkarin, niin eikös tuo riiviö keksinyt, että sehän on erinomainen lelu. Siinä pöydällä se sitten saalisti sitä ja mönki ympyrää henkarin ja pöytäliinan kanssa.

Ja se innostui myös puremaan henkaria…

Loppuun vielä yksi poseeraus. Tosin vähän tuima sellainen.

Eilen aloin tekemään ruokaa lohesta. Ihmisille siis, ei kissoille. Saman tien kun otin lohen jääkaapista, oli jaloissani erittäin kiinnostunutta porukkaa. Koska kissat ei saa hyppiä työtasoilla, nostin niille tuolin, että ne pääsivät katsomaan, mikä siellä pöydällä niin hyvälle oikein tuoksuu.

Ensin kalaan tutustui Topi.

Sitten oli Pepin vuoro päästä katsomaan kalaa. Tässä vaiheessa Topi menetti mielenkiinnon kalaan. Totesi kai, että on turhan iso fisu ja työläs syödä välipalaksi. Peppi oli äärimmäisen kiinnostunut ja ihan tohkeissaan.

Peppi oli myös varsin jääräpää, eikä suostunut lähtemään tuolilta minnekään, vaikka aloin tekemään ruokaa. Leikkasin sitten kalanpyrstön irti ja annoin Pepille. Olin ihan varma, ettei se sitä tulisi syömään. No ei se sitä syönnytkään, mutta nuoli jonkun aikaa. Vähän olin hämmästynyt, että Peppi oli noinkin kiinnostunut kalasta, koska aiemmin se ei suostunut syömään mitään raakaa kalaa tai lihaa, mutta on pikkuhiljaa oppinut niitä syömään, koska Topikin syö.

“Hyi, tää on pahaa!”