Pientä kärhämää…
Kissoilla on ollut viime aikoina pientä riitaa keskenään. Peppihän on ollut aina tavallaan pomo noista kissoista, mutta ei se ole ikinä mitenkään Topia kiusannut tai pomottanut. Sen sijaan, jos Topi on ollut liian rasittava Pepin mielestä, eli leikkinyt liian raisusti tai muutoin häirinnyt Peppiä liian kauan, on Peppi usein pelkällä vilkaisulla tai sähähdyksellä saanut Topin perääntymään. Mutta mitään tappeluita ei ole ollut koskaan. Topi on aina pienestä vihjeestä tajunnut, että nyt meni leikki liian pitkälle ja perääntynyt.
Mutta nyt jostain syystä Topi ei enää peräännykkään, vaan uhmaa Peppiä melkoisesti. Ja mitä tekee Peppi? Alistuu!! Siis Peppi, joka ei koskaan alistu kenellekään… Olen nyt monta kertaa löytänyt nuo tuijottamasta toisiaan, siten että Peppi on kyyryssä ja korvat päätä myöten ja Topi valmiina hyökkäämään. Peppi urisee ja Topi koittaa mennä lähemmäksi. Usein tilanne menee ohi pelkällä tuijotuksella, eli jompi kumpi sitten luovuttaa ja menee tilanteesta pois, mutta äsken kävi niin, että Topi ajoi Pepin sängyn alle piiloon.
Miten ihmeessä tällainen tilanne tuli nyt? Kissat ovat eläneet kohta 1,5 vuotta hyvässä sovussa! Onko tuo jotain Topin murkkuiän uhittelua? Koittaako se uhmata ja alistaa Pepin ja saada pomon paikan itselleen? Missään nimessä en pidä tästä tilanteesta ja erityisen huolissani olen Pepin takia, koska se stressaa todella helposti pienistäkin muutoksista elämässään. Tuo Topin käytös ei siis varmasti tee hyvää Pepille.
No siis eihän tätä vielä pitkään ole jatkunut. Parin viikon ajan on ollut tällaista, mutta ei joka päivä. Ja omituista on muuten se, että eivät nuo todellakaan ole koko aikaa riidoissa, vaan jo vartin päästä yhteenotosta ne saattavat olla kuin kyyhkyläiset ja kiehnäävät keskenään ja pesevät toisiaan.
En tiedä pitäisikö tilanteeseen puuttua ja kieltää moiset tuijoutuskilpailut ja uhittelut. Niin olen tähän asti tehnyt. Vai olisiko parempi antaa niiden hoitaa homma keskenään ja antaa sitten vaikka vähän ottaa matsia, että se pomon paikka selviäisi…?
Omituistahan on myös se, että Topi on aina ollut sellainen nynny. En ole ikinä kuullut sen murisevan tai sähisevän. Liekö se edes osaa… Uhmaa siltä on nyt jokatapauksessa alkanut löytyä.
Ja tosiaan, vaikka ensin on uhittelut käynnissä, saatetaan vartin päästä olla jo näin:
En ymmärrä. Vai onko niillä sitten vain todellinen viha-rakkaus-suhde?
2 vastausta kirjoitukseen Pientä kärhämää…
mä sanoisin, että Topi yrittää nyt kiivetä johtajan pallille. Ehkä se on vihdoin tajunnut, että se on Peppiä isokokoisempi 
Mutta siis en mä ehkä kieltäisi liikaa, ainakaan jos ne ei verissään tappele keskenään. Tai ei tartte edes verissään, vaan jos toinen huutaa kesken leikin kun sitä sattuu, niin silloin menen väliin. Meilläkin näitä sattuu pari kertaa viikossa, Peto on siis välillä vain liian raju. Ja ei mene kuin 5 min niin Ansa on taas härnäämässä ja leikkimässä sen vieressä. Eli älä ota paniikkia, jos Peppi kuitenkin syö ja on normaalisti, ne varmaan vaan taistelee tosiaan johtajuudesta, tai Topi yrittää vaivihkaa saada sitä itselleen.
^ Joo, siis eihän täällä todellakaan verissä päin tapella, vaan se on nimenomaan tuota tuijottelua vihaisesti ja Topin uhittelua Pepille. Ja Peppi kyllä voi vielä ihan hyvin, mutta se vaan hirvittää, että jos Topi oikein kunnolla meinaa nyt alkaa Peppiä uhmaamaan ja kiusaamaan… Toisaalta eilen oli taas tosi hyvä päivä, eikä mitään ongelmia kissojen välillä.