Topin ja Pepin blogi

Pitihän vapun kunniaksi ostaa kissoillekin “vappuleluja” eli ilmapalloja ja serpentiiniä. No ei ollut yllätys, että ne kiinnostivat vain Topia, kun taas Peppiä ei moiset lapsellisuudet kiinnostaneet pätkän vertaa. Ensin annoin Topille ilmapallon ja se oli aluksi vähän pelottava. Kun puhalsin sitä, Topi kurkki pöydän jalan takaa arkaillen, mutta kuitenkin kiinnostuneena. Kun heitin sen sille, uteliaisuus voitti ja Topi tuli pelaamaan sillä. Viime vuonna Topi kuitenkin oli enemmän innoissaan palloista ja silloin se muun muassa kuskasi niitä suussaan. Nyt se vaan vähän varovasti tassulla pyöritteli niitä.

Sitten kun kaivoin serpentiinin esiin, pallo unohtui saman tien ja Topi innostui suunnattomasti.

Hauskaa vappua kaikille toivottelee Topi ja Peppi (jota ei vappuleikit kiinnostaneet)!

Olin lauantaina koiranäyttelyssä Lahdessa. Olin mukana seurana ja valokuvaamassa (meillä ei siis ole omaa koiraa) ja suurin osa ajasta meni silkkiterrieri- ja westie-kehien luona. Silkkejä oli mukanamme kaksi, Robbie ja Iitu sekä Sally-westie.

Kuvia silkkiterrieri-kehästä ja sen ympäriltä.

Meidän kehän vieressä oli vinttikoira-kehä ja tämä tyyppi huvitti kovasti coolilla olemuksellaan. Siinä se hengaili pöydällä ylväänä pussukka päässään ja odotteli kaikessa rauhassa vuoroaan.

Kun silkit oli arvosteltu siirryttiin westie-kehän viereen. Tässä viimeistellään Sallyn turkkia.

Ja sitten arvostelussa.

Onneksi ehdin poikkeamaan myös brasilianterrieri-kehän luona ja moikkaamassa ihanaa Doroa. Dorosta tulikin näyttelyssä Suomen muotovalio! Onnea vielä tätäkin kautta Dorolle.

Myös Robbie tuli moikkaamaan Doroa, mutta sitä ei oikein tyttöseura kiinnostanut ja se koitti vaan lähteä pois. Tai ehkä sitä vähän nolostutti kauniin Doron seura

Kävin taas pari päivää sitten moikkaamassa Veeran kissoja eli Ansaa ja Petoa ja uusinta tulokasta Karia, joka on borderterrieri. Ansa oli taas kasvannut kovasti ja se oli muuttunut vauvasta upeaksi neidiksi. Ansalla onkin tällä viikolla ensimmäinen näyttely ja me toivotamme Ansa-kaunokaiselle hurjan paljon onnea näyttelyyn! Noin kaunis neiti varmasti hurmaa tuomarit.

Ansan leikit näyttivät ihan samalta kuin isoveljensä, eli meidän Topin. Huomaa, että ovat sukua, sillä olemukseltaankin ne ovat ihan samanlaisia ja Ansasta tunnistin monia Topimaisia ilmeitä.

Hieno neiti äijäilee!

Tässä Peto, jota ei tällä kertaa oikein kiinnostanut poseerata kameralle.

Kari oli aivan älyttömän suloinen ja touhukas kaveri! Ja vaikka ikää on vasta 9 viikkoa, niin hienosti se jo osasi istua ja tulla luokse kutsusta.

Blogi toimii edelleen kauhean hitaasti, enkä tiedä mistä se johtuu. Toivon mukaan jaksatte silti sitä lukea. Koitan mahdollisimman pian saada sen toimimaan taas kunnolla.

On se vaan niin, että kissat ei kyllä monia hommia jätä väliin tässä talossa ja yleensä ne ovat aina mukana puuhissa, kun täällä jotain tekee. Tässä esimerkkejä:

1. Topi on äärimmäisen kiinnostunut pyykinpesusta ja etenkin puhtaan pyykin “viikkaamisesta”, toisin sanoen karvaamisesta ja rypistämisestä.

2. Topi on myös hyvin ahkera kukkien hoitaja ja se tunkee pään aina kukkaruukkuun, kun kukkia kastellaan. Kai se tarkastaa, että vesi imeytyy hyvin multaan. Lisäksi Topi tarkistaa kukkien mullan laadun säännöllisin väliajoin ja se tapahtuu levittämällä multaa lattialle tai pöydälle ja sen jälkeen pyörittelemällä multaa tassuilla.

3. Myös lehden lukeminen on sellaista puuhaa, johon varmasti saa apua. Yleensä jompi kumpi kissoista tulee makaamaan lehden päälle. No joskus Topi vähän intoutuu ja lehti saa aikamoisen käsittelyn.

4. Ruuanlaitossa innokkaampi avustaja on Peppi. Yleensä se kiehnää jaloissa siihen malliin, että kokki saa parhaansa mukaan harrastaa akrobatiaa, ettei lennä nurin. Joskus taas ruoka tuoksuu niin hyvälle, että on pakko saada tuoli, jotta ruuanlaittoa saa tarkastella lähempää. Kissoilta kun on työtasoilla oleminen kielletty.

5.Välillä täytyy vaihtaa huonekalujen paikkoja ja Topihan taitaa olla tämän talon innokkain siinä touhussa. Tottakai sen täytyy mm. tarkastaa hyllyt ja muut, että homma varmasti tulee tehtyä oikein.

6. Harvoin myöskään onnistuu matkalle lähtö ja pakkaaminen ilman kissoja. Aina on jompi kumpi tai molemmat hääräämässä laukkujen ja kassien kimpussa ja joskus sieltä kassista löytyy kissakin. Kai ne tahtoisi lähteä mukaan reissuun.

7. Syöminenkin on sellainen homma, jossa on aina kavereita. Topista on tullu varsinainen kerjääjä ja se kyttää melkein aina, kun syödään ja koittaa sinisilmillään saada makupaloja kerjättyä. Peppi taas on hieman hienovaraisempi, eli se ei suoranaisesti kerjää, mutta käy kyllä usein nuolemassa lautasen, kun ruokailu on päättynyt. No joskus kyllä käy niinkin, että se ehtii sorkkimaan esim. leivän päällä olevia kinkkuja, jos kääntää selän ja jättää ruuan vahtimatta.

Itseasiassa nuo ovat ihan kaikessa mukana, mitä tapahtuu. Tässä oli vain muutama esimerkki, joista satuin löytämään kuvia. Että kissa voikin olla utelias eläin.

Käytiin eilen pitkästä aikaa moikkaamassa kaverin Kikki-nimistä kissaa. Kikki on maatiainen ja nyt 4-vuotias. Tässä muutama kuva herrasta.

Kikki on kyllä komea kolli! Turkki on todella killtävä ja hyväkuntoinen ja Kikki on myös kunnon kollin mitoissa. Vaikka Topi on iso, niin kyllä Kikki on vielä isompi. Ei se siis lihava ole, vaan sellainen roteva ja isokokoinen. Se on myös todella hassu, eikä sen touhuille voi olla nauramatta. Sen juokseminen muistuttaa lähinnä pupujussin pomppimista ja se on vähän sellainen omanpäänsä mukaan toimiva äijä.

Ja vähän väliä se löytyi rötköttämästä jostain näin:

Mainio tapaus on tämä katti!