Oi mikä ihana ilta…
Topi pääsi eilen ensimmäistä kertaa takapihallemme ulkoilemaan. Mehän ei olla ulkoiltu ollenkaan tässä ikkunoidemme näköetäisyydellä Topin kanssa, ettei Peppi näkisi Topia ulkona. Peppiähän ei voi viedä ulos sen takia valjaissa, koska se on niin vauhko, ettei se varmastikaan pysyisi valjaissa. Eilen kuitenkin menimme tekemään vähän puutarhatöitä, joten otimme Topin mukaan sinne. Laitoimme kaikki verhot kiinni, ettei Pepin tarvinnut “vahtia” Topin ulkoilua.
Eilen olikin aivan ihana ilma ja lämmintä. Topikin sai ulkoilla lähes kaksi tuntia. Ja takapihalla oli taas kaikkea uutta ja ihanaa, kun se ei siellä koskaan aikaisemmin ollut käynyt. Esimerkiksi puutarhapöydällä oli hienoa, kun sai niin korkealta ihastella maisemia.
Pitihän myös tuolilla oleminen testata. Mutta siinä se ei kuitenkaan kauaa malttanut olla, kun taas piti mennä tutkimaan uusia paikkoja.
Tottakai kukatkin piti nuuskutella ja vähän maistellakin…
Ja sitten riitti poseeraukset, kun jostain kuului niin mielenkiintoinen ääni!
Pihanperältä piti mennä katsomaan raparperit ja muut kasvit. Topi olisi halunnut änkeä itsensä ihan raparperin juurelle ja taas kerran hermostui minulle, kun en päästänyt…
Ja välillä tietysti piti kuikuilla, mitä naapureiden pihassa tapahtuu. Naapureiden pihaan sillä olisi ollut ihan mahdoton polte päästä. Naapurin ruohonleikkuu etenkin näytti kiinnostavan sitä suuresti. Ihme kyllä se ei pelottanut Topia. Sen sijaan se pelkäsi meidän haravaa aivan mahdottomasti.
Kylläpä oli mukava ja lämmin kesäilta 
Julkaisuaika: tiistai, toukokuu 26th, 2009 kello 10:23 am, aihe: Topi (Kollikissan kujeita). Voit seurata kommentointia feedistä. Voit kommentoida tai jättää trackbackin omalta sivultasi.
Ja Topikin näyttää kyllä niin nauttivan ulkoilusta.
No, pääasia että kattimukset tykkää. Siitä tuleekin Kisun ja Alman oma kesähuone, kaikkine epäesteettisine yksityiskohtineen 
