Topin ja Pepin blogi

Kun Peppi alkaa pestä itseään, on Topilla hyvin usein tapana tunkea itsensä Pepin naaman viereen ja kerjätä pesua siltä. Yleensä aina Peppi alkaakin pestä Topia, mutta yleensä se pesee siltä vain naaman ja korvat, mutta ei muualta. Kai sitä ärsyttää Topin pitkät karvat suussa.

Korvat saa aina erityisen perusteellisen käsittelyn.

Sitten alkaa pesijää ramaisemaan…

… ja kaverin vieressä onkin ihana ottaa pienet tirsat.

Tilattiin taas viime viikolla lisää ruokaa kissoille Zooplussalta ja tilaus tuli eilen. Viime tilauksen ruokia oli toki edelleen jäljellä, sillä tilattiinhan me sieltä raksujakin kokonaiset 20 kiloa! Ja märkäruokapussejakin oli edelleen, mutta sellaiset liharuuat pääsivät jo loppumaan. Kissoille ne ovat nykyään maistuneet tosi hyvin ja Zooplussalla ne ovat aika paljon halvempia kuin eläintarvikeliikkeissä.

Kun saatiin laatikko auki, tottakai ensimmäiseksi laatikossa oli Topi. Täytyyhän sen aina selvittää ja tutkia kaikki asiat

Muuten tuntuu Zooplussan tilaukset toimivan ihan hyvin ja nopeasti, mutta pakkaamisessa ne saisivat kyllä vähän panostaa. Kaikki tilaamamme tuotteet olivat tällaisena kasana laatikossa:

Ja tässä tilaus vähän siistimmässä järjestyksessä:

Eiköhän näillä taas jonkin aikaa pärjätä, etenkin kun kissat ovat nyt laihiksella ja pitäisi syödä vähän vähemmän?

Eihän me maltettu tänään Topin kanssa sisällä pysyä vaan ulos oli mentävä. Vähän oli viileä keli, mutta ei niin kylmä, että Topi olisi palellut.

Huomasin noita Topin ulkoilukuvia katsellessani, että onpas nurmikko alkanut vihertää, kun taas pari viikkoa sitten otetuissa ulkoilukuvissa samainen nurmikko on ihan rusehtavaa ja kuivaa. Eli melkoisella vauhdilla se kesä sieltä tulee ja Topikin sitten varmasti nauttii ulkoilusta ennemmän, kun tulee kunnolla lämmintä. Vaikka kyllähän se siellä olosta nauttii jo nytkin.

Tänään jaksoi aurinkokin hetken verran lämmittää, kun olimme pihalla. Topi nautti auringon lämmöstä tosi paljon.

Kesken ulkoilun alkoi kuitenkin taas satamaan ja se on harmi, koska Topi ei olisi millään tahtonut vielä sisälle. No terassilla vielä vähän ihmeteltiin sadetta, mutta kun pisarat alkoivat lennellä Topin päälle, sai se tarpeekseen ja tulimme takaisin sisälle.

Topi ei ole viime päivinä päässyt ulos, vaikka intoa sillä olisi kyllä mennä ulos. Topi on jo alkanut tulla eteiseen, kun teen lähtöä jonnekin ja laitan takkia päälle. Välillä se ihan huutaa ja katsoo vuoronperään silmiin ja vuoronperään ovea ja se olisi ihan innoissaan lähdössä mukaan. Mutta eihän se tietenkään joka kerta pääse mukaan, kun on muitakin menoja kuin kissan ulkoiluttaminen ja voi miten se silloin pettyykään. Silloin se juoksee makuuhuoneen ikkunaan nenä kiinni ja katsoo perääni.

Viime päivinä on ollut kehnot kelit, eli sadetta ja kylmää, joten ei ole päästy ulos. Olenpa vielä potenut flunssaakin, joten senkään takia ei olla ulkoiltu. Tänään kuitenkin päätin puolikuntoisena lähteä Topin kanssa pihalle ja se oli heti innoissaan, kun puin valjaita. Heti kun pääsimme ulos alkoi sataa!! Miten huono tuuri! Juuri hetki aikaisemmin oli paistanut aurinko.

Menimme kuitenkin hetkiseksi istumaan tuonne grillikatokseen, mutta matkalla (noin 50 metriä) Topin päälle satoi vettä ja vaikka Topi oli sylissäni, se itki niin surkeasti, kun kastui. Siis kastui ihan muutaman pisaran verran No katoksessa Topi oli edelleen sylissäni, mutta sillä oli kylmä ja se tärisi, joten tulimme saman tien takaisin sisään. On se vaan niin, että vaikka on kuinka paksu turkki, mutta kun on sisällä tottunut olemaan, niin kovasti tuo tuntuu palelevan, jos ei ole aurinkoinen päivä.

“Siis ihan järkky keli… Apuaa!!”

“No ei täällä nyt ainakaan kävellä voi! Hei otas nyt mut syliin… Ihan oikeesti!”

Ja sylissähän tuo tosiaan piti kotiin kantaa – ne samaiset 50 metriä siis. Vaikka eihän tuo maa tosiaan märäksi tullut ja sadekin tuossa jo vähän lakkasi. Kyllä me nyt odotellaan lämpimämpiä ja aurinkoisempia ulkoilukelejä, kun ei Topi-poika oikein tarkene ja tykkää muuten ulkona olla.

Ostin toissapäivänä Topille uudet valjaat, koska nuo aiemmat tuntuivat vähän hepposilta ja en oikein luottanut klipsujen kiinnitykseen, jos Topi sattuisi riuhtaisemaan. Tuollaisella noin seitsemän kiloisella kollin retaleella kun tuota voimaa on ihan kivasti. Uudet valjaat kuitenkin vähän aiheutti takapakkia Topin ulkoilulle, koska se ei jotenkin osannut ollenkaan kävellä uusissa valjaissa. Eilinen ulkoilu olikin hyvin vaivalloisen näköistä.

No tänään sitten taas puettiin uudet valjaat päälle ja aluksi Topille oli hankalaa olla niissä. Mutta jonkin ajan päästä ne kuitenkin unohtuivat ja ulkoilu jatkui entiseen malliin ja taas pystyi kävelemäänkin.

Topihan ei tahtoisi ulkoa millään sisälle ja sille on tullut tavaksi jumittaa tuossa ovella. Kun koitan houkutella ja nostaa sitä sisälle, se alkaa huutaa surkeasti.

“En muuten varmasti tule sisälle!”

“No onko ihan pakko tulla sisälle…? Hei pliis!”

Kiva kyllä nähdä, että Topi viihtyy noin hyvin ulkona, että sisälle tulemista se viivyttää parhaansa mukaan. Jos se ei siellä viihtyisi, sehän pinkoisi avonaisesta ovesta saman tien sisään. Mutta millään kerralla se ei ole vapaaehtoisesti ovesta sisään tullut, vaan aina se on täytynyt tänne nostaa. Ja tänään vieläpä tuli kauhea poru ja itku, kun ulkoilu loppui.