Tassu Tassu Tassu

Topin ja Pepin blogi
pikkukuva

Ulkoilemme vain iltaisin

Ollaan ulkoiltu Topin kanssa harvase päivä. Välillä aamuisin tai päivällä, välillä vasta illalla. Nyt kuitenkin olen tullut siihen päätökseen, että tästä lähtien Topin kanssa mennään vain iltaisin ulos ja mielellään vasta klo 21 jälkeen. Lauantaina vein sen aamupäivällä ulos ja siellä oli liian paljon ärsykkeitä Topille, joten se kävi aivan ylikierroksilla. Ei se siis pelännyt, mutta se koki ihan liian paljon ärsykkeitä: naapurit liikkuivat pihoillaan ja kolistelivat, lokit rääkyivät, pikkulinnut suhailivat pään yli, rastaat hyppivät parin metrin päässä jne. Topilla viuhtoi pää joka suuntaan ja silmät olivat ihan villit. Joten yksinkertaisesti en uskalla viedä sitä enää päiväaikaan ulos, ettei se saa jotain sätkyä siellä ja vauhkoontuen karkaa. Kun tulimme tuon jälkeen sisälle, se oli tosi pitkään vielä sisälläkin levoton ja hermostunut.

Kun taas kävimme toissailtana ulkona vähän myöhemmin illalla, meni paljon paremmin, vaikka kuuluuhan toki silloinkin jotain ääniä ja näkyy lintuja. Mutta ärsykkeitä on silloin vaan huomattavasti vähemmän.  Ja tuon iltaulkoilun jälkeen Topi oli sisälle tullessaankin paljon nätimmin eikä yhtään hermostuneen oloinen.

Ihan hyvin tuo tuntui ilta-aikaankin ulkona viihtyvän :D

toukokuu066toukokuu073toukokuu076

Julkaisuaika: tiistai, toukokuu 19th, 2009 kello 1:31 pm, aihe: Topi (Kollikissan kujeita). Voit seurata kommentointia feedistä. Voit kommentoida tai jättää trackbackin omalta sivultasi.

6 kommenttia kirjoitukseen “Ulkoilemme vain iltaisin”

  1. Inger Keränen ja Alvikirjoittaa:

    19.5.2009 kello 18:43

    Ihana Topi. Mutta eikä Topi kaipaa aurinko? Mä haluan käydä Alvin kanssa ulkona juuri auringon takia. Eilen jahtasi kärpästä kotona. Tämä on eka kesä Alville. Suukkoja ihanalle Topille. Ja Pepillekin.
    T. Inger ja Alvi.

    TOPI ON IHANA ULKOILIJA.

  2. Meninakirjoittaa:

    21.5.2009 kello 14:30

    Voi ei, meillä tuo ei onnistu. Kisu vauhkoontuu kaikista ihanista saaliin äänistä/rapinoista ja haluaisi jäädä ulos ikuisiksi ajoiksi – huuto on siis kahta kauheampaa kotiutuessa ;)
    Päivällä huomio kiinnittyy itse lenkkeilyyn kun saaliit on nukkumassa tai ainakin niiden äänet sekoittuu sopivasti muuhun hälinään.

    Minusta Topin ilmeet kertoo kaiken, iiiihanan jännää! :D
    Näkee, että aistit on herkimmillään – tule tänne vaan paisti, tui tui…

  3. Sirpakirjoittaa:

    21.5.2009 kello 21:17

    Kollo ulkoilee vain aamuisin, kun sen ongelma on ihmisarkuus. Klo 6 jälkeen aamulla saatamme päästä metsikköön ilman ihmisten ja liikenteen pelkäämistä. Jos on liikaa liikennettä Kollo maukuu ja haluaa palata kotiin.

  4. merjakirjoittaa:

    22.5.2009 kello 09:29

    Inger, ainakin kesällä aurinko voi olla jopa liian kuuma Topille, koska sillä on niin paksu turkki. Joten etenkin silloin on hyvä ulkoilla iltaisin.

    Menina, joo kyllä Topikin pitää pienen konsertin, kun tulemme sisälle. Ja ulkonakin kun sen nostaa syliin, niin heti tulee kauhea urputus. Se on ihan uskomattoman jääräpäinen pihalla ja se tahtoisi mennä ties minne ja kun estän menon, se alkaa ulvomaan. Hmm, naapurit kohta luulee, että kiusaan kissaamme! :O

    Sirpa, Topikin pelkää jonkin verran ihmisiä. Etenkin lapset on kauhistus sille ulkona ja jos lapsia tulee samaan aikaan pihalle, tulemme heti sisälle. Kello 21 jälkeen tuossa pihalla onneksi harvemmin näkyy ihmisiä, joten saamme olla suht rauhassa.

  5. Inger Keränen ja Alvikirjoittaa:

    22.5.2009 kello 14:12

    Se on totta. Topin turkki on mahtava, valtava tuuhea. Ihana.
    Alvilla on vain toosi iso puuhka, mutta kaulus ei vielä kasvanut kunnolla, ja turkki on lyhyempi kun Topilla. Kun on vasta pentu. Hänellä on vain valtava puuhka ja pusihousut.
    Topi on ihana. Antakaa hänelle suukkoja ihanaan nenuun.
    Minäkin käyn Alvin kanssa ulkona illalla ja hyvin menee. Mutta ei kun sataa kun Alvi on lähes valkoinen.

  6. Sirpakirjoittaa:

    22.5.2009 kello 15:37

    Minäkin olen joskus ajatellut, että ihmiset varmaan kummastelevat, kun “väittelen” kissan kanssa suunnasta. Kollokaan ei tykkää matkustaa sylissä, pungertaa itsensä maahan ja pyrkii voimakkasti haluamaansa suuntaan (yleensä kotiin ja silloin Kollo on tuntenut olonsa hämmentyneeksi ihmisten ja liikenteen takia). Kissa on yllättävän voimakas eläin ja on välillä meinannut karata. Meillekin on tullut ohikulkijoilta huvittuneita ja ihmetteleviä katseita. :D Välillä olen puolen matkaa kantanut kissan rauhalliseen metsikköön (kissa syliin, pari askelta, maahan, kissa syliin jne) ja siinä pukkaa itselle hikeä otsalle, vaikka matkaa on vain jotain 150 m.

Jätä kommentti