“Äidin” kasvimaalla…
…Raparperin alla! Topilla nimittäin on ihana piilopaikka, jonne se punkeaa joka kerta, kun menemme takapihalle ulkoilemaan 
Tuolla se viihtyisi vaikka kuinka kauan.
Nyt on ollut niin kuumia päiviä että Topin kanssa on käyty ihan vain pikaisesti ulkona, kun ei se oikein jaksa siellä olla. Onhan sillä niin paksu turkki. No ehkä se on siksi viihtynytkin niin hyvin tuolla varjossa raparperin alla 
Eilen illalla muuten tuo aiemmassa postauksessa ollut naapurin “häirikkökissa” oli tappelussa ikkunamme takana jonkin toisen vapaana olevan kissan kanssa. Omat kissamme olivat aivan kauhuissaan, kun ikkunasta näkyi moista väkivaltaa ja huutokin oli melkoinen. Koitimme kyllä hätistellä riitapukareita pois tuosta ja keskeyttää tappelun (kolistelemalla ovellamme), mutta ei sillä ollut mitään vaikutusta, kun olivat niin kiukkuisia. Naapurin kissalla olikin sitten tänä aamuna jalka paketissa, eli oli tainnut tulla vähän osumaa 
Mutta pysyisivätpä vaan pois meidän tieltämme, kun ulkoilemme, koska en todellakaan tahtoisi minkään kissan hyökkäävän Topin päälle. Siinä kun voi sitten käydä huonosti niin kissalle kuin ihmisellekin, kun menee omaa kissaansa pelastamaan…
5 vastausta kirjoitukseen “Äidin” kasvimaalla…
Juu, ei kannata mennä kahden vihaisen katin väliin itse… On nimittäin kokemusta… “hianot” reiät ja raapaleet oli kädessä pitkän aikaa. Ja isä joutu käymään kerran lääkärissäkin tehtyään saman virheen. Meidän eka kisu oli myös jotenkin mielenvikainen ja saattoi ihan ulkoillessa (narussa) hyökätä ilman mitään syytä ihmisen jalkaan kiinni.. =/ Mulla on siitäkin arpia muistona, kuten myös riitelijöiden erottamisesta.
Mahtava hellesuoja Topilla! 
Kisukin lekotteli eilen pitkään ison pensaan suojissa (tosin siellä parveilee pikkutirpusiakin, joten ehkä tämä oli suurempi syy
Huh, onneksi ei ole kokemuksia kahden kissan tappelusta taikka väliin menosta. Uskon kyllä että jälki voi olla todella pahaa… Luonnossa hävinnyt kissa etsisi itselleen uuden reviirin, mutta eihän kotikissa voi kotiaan hylätä – toimeen on siis tultava tai reviiriään puolustettava henkensä kaupalla… En ymmärrä miksi ihmiset pitää kissojaan irti tällaisilla alueilla, se ei ole kenenkään etujen mukaista.
Toivottavasti saatte jatkossa ulkoilla rauhassa, inhottavaahan se on jatkuvasti tarkkailla missä niitä irtokissoja lymyää
Ihana Topi. Kyllä, mäkin menisin Topia pelastamaan kun joku kissa kävis päälle. Topi on hieno, kiltti, lempeä, ihana poika, joka varmasti ei osa edes sähistä. Meidän Alvi ei osa sähistä, hän ei sähisut koskaan. Eli, uskon että Topikin ei osa edes sähista kun on Alvin eno, ja molemmat pojat ovat niin ihania, killtejä, he eivät tekis pahaa keneläkään-niin, varmasti olisin mennyt pelastaamaan Topia.
Topi, olet ihana!!!!
Alvi: Topiiiii, ole varovainen. Olet liian kiltti, ja vieras kissa voi käydä päälle. Topi, ole varovainen-olet niin ihana, ra´kas mun hieno eno. T. Alvi
Osa vapaasti ulkoilevista kissoista ei väistä vierastakaan ihmistä (päinvastoin) ja se on valjasulkoilijalle todella hankala juttu.
Kun kaksi kissaa ottaa yhteen voi ihminen saada pahojakin osumia mennessään väliin.
Niinpä, hankalaa se tosiaan on ulkoilla Topin kanssa, kun tuo ulkoileva kissa tulee nykyään melkein joka kerta peräämme. Mutta pakko vaan olla tarkkana ja tultava heti sisälle, kun se meidät huomaa, koska ei missään nimessä saa tulla sellaista tilannetta, että se Topin kimppuun pääsisi.
Ja kun se pirulainen lähtee aina seuraamaan meitä. Alussa koitin harhauttaa sitä ja kannoin Topin sylissä eri paikkaan ulkoilemaan. Mutta ei se auta; perässä se hiippailee. Turhauttavaa ja ärsyttävää joka kerta lopettaa ulkoilu kesken kaiken tuon kissan takia!