Topin ja Pepin blogi

Eilen vietettiin kissatarhan avajaisia! Tai no pari juttua täytyy vielä tehdä sille, että saadaan siitä “Peppi-varma”, mutta eilen kissat silti pääsi jo vähän testaamaan sitä, koska olimme itse vieressä seisomassa ja vahtimassa, ettei Peppi pääse änkeämään parista pikku aukosta karkuun.

Tässä vielä rakentaminen hieman kesken, mutta Topi pääsi jo haistelemaan raitista ilmaa.

Mutta ei Topi tahdo olla vankina! Se tahtoo pois häkistä!

No ei vaan, kyllä se siellä oikeasti tykkäsi olla.

Sitten oli Pepin vuoro päästä ulos. Voi sitä ihmetyksen määrää, kun monen vuoden tauon päästä pääsi ulos!

Onnelliset ulkoilijat <3

Peppi oli ennen tosi arka. Eihän se uskaltanut meille tullessaan edes leikkiä, jos me olimme näkemässä. Ja se se vasta kauhun paikka oli, jos ovikello soi ja sisälle tuli joku vieras. Usein kävikin niin, että Peppi meni sängyn alle piiloon ja yleensä se mökötti makuuhuoneessa koko ajan, kun meillä sattui vieraita olemaan.

Nykyään tilanne on kuitenkin melkoisen erilainen ja jopa vierailijat ovat tuon asian huomanneet. Viimeksi lauantaina meillä oli neljä tuttavaa kylässä ja meiltä kysyttiin, että mitä Pepille on tapahtunut, kun se pörrää nyt koko ajan jaloissa ja hakeutuu ihmisten seuraan. Se leikkii ja jopa heittäytyy selälleen maharapsujen toivossa. Siis vierailta toivoo saavansa rapsutuksia! Käytös on siis aivan erilaista kuin kolme vuotta sitten! Ihana nähdä, kuinka se rohkaistunut ja saanut luottamusta. Kai se nyt sitten tietää, että täällä ei tarvitse mitään pelätä.

Topi sen sijaan on aina ollut varsinainen “seurapiiri-kissa”. Eli se hengaa aina mukana, kun meillä on vieraita. Heti kun ovikello soi, se juoksee ovelle vastaan ja vaatii ensimmäiset rapsutukset heti ovella. Sen jälkeen se seuraa koko ajan tapahtumia ja makoilee yleensä olohuoneen pöydällä kaiken keskipisteenä.

Lauantaina meillä oli aika myöhään vieraita ja Topi oli jo selvästi ihan väsynyt, mutta ei se voinut mennä nukkumaan ennen kuin he lähtivät pois. Pakko oli valvoa ja pakko oli tarkkailla, mitä tapahtuu, ettei vaan jäänyt paitsi mistään kivasta. No eilinen sillä menikin sitten nukkuen melkein koko päivä. Uloskin sitä koitin houkutella, mutta ei se millään jaksanut tulla ja käänsi vain kylkeä. Rankkaa on pikkukissan elämä ja viikonlopun riennot

Topilla on ollut hauskaa, kun sisälle on eksynyt kärpäsiä. Kun se näkee meillä kärpäsen, alkaa armoton huuto ja juoksu sen perässä. Jos kärpänen menee vaikeaan paikkaan, jonne Topi ei ylety se alkaa huutamaan kauheasti; ihan kun se pyytäisi apua ja komentaisi meitä laittamaan kärpäsen parempaan paikkaan, jonne Topikin ylttyisi

Peto vaanii saalistaan. Ja niin tarkkana!

Siellä se menee, mutta millä sen saisi kiinni??

Ja toiseenkin ikkunaan se ehti jo lentämään. Ja topi “lensi” perässä, tottakai.

Vihdoista viimein saalis napattu ja syöty. Topi oli vähän ylpeän näköinen, kun sai kärpäsen hengiltä

Topi teki ihan kunnon urheilusuorituksen metsästäessään kärpästä ja välillä ihan läähätti. Metsästyksen jälkeen laitoin märän pyyhkeen sen selkään, että se vähän viilentäisi sen olotilaa. Kätevää, kun ei tarvitse itse läiskiä ötököitä hengiltä ja kissakin aktivoituu ja viihtyy hommaa hoitaessaan

PS. Kissatarhan seiniä rakennetaan parhaillaan! Ehkä saadaan häkki pystyyn ja käyttöön ihan lähipäivinä.

Oltiin yksi päivä ulkona Topin kanssa ja otin mukaan saippuakuplat. Puhaltelin niitä Topille ja se oli ihan ihmeissään, että mitä palloja ne oikein ovat.

Grillikatoksen jakkaralta oli vähän parempi vaania niitä.

Vähän kyllä Topia epäilytti moiset pallot, eikä se kauheasi uskaltanut niitä metsästellä. No toisaalta ulkona on niin paljon muutakin jännää, että ei pysty keskittymään kaikkeen niin kunnolla.

Eilen ulkoilumme taas keskeytyi, kun häirikkökissa lähti seuraamaan meitä selkäkarvat pystyssä Tuli jälleen kerran kiire napata Topi kainaloon ja tulla sisälle… Harmittaa se, että kun olisi aikaa ja kelejä ulkoilla Topin kanssa, niin sitten ulkoilu aina loppuu noin lyhyeen.

…Raparperin alla! Topilla nimittäin on ihana piilopaikka, jonne se punkeaa joka kerta, kun menemme takapihalle ulkoilemaan

Tuolla se viihtyisi vaikka kuinka kauan.

Nyt on ollut niin kuumia päiviä että Topin kanssa on käyty ihan vain pikaisesti ulkona, kun ei se oikein jaksa siellä olla. Onhan sillä niin paksu turkki. No ehkä se on siksi viihtynytkin niin hyvin tuolla varjossa raparperin alla

Eilen illalla muuten tuo aiemmassa postauksessa ollut naapurin “häirikkökissa” oli tappelussa ikkunamme takana jonkin toisen vapaana olevan kissan kanssa. Omat kissamme olivat aivan kauhuissaan, kun ikkunasta näkyi moista väkivaltaa ja huutokin oli melkoinen. Koitimme kyllä hätistellä riitapukareita pois tuosta ja keskeyttää tappelun (kolistelemalla ovellamme), mutta ei sillä ollut mitään vaikutusta, kun olivat niin kiukkuisia. Naapurin kissalla olikin sitten tänä aamuna jalka paketissa, eli oli tainnut tulla vähän osumaa Mutta pysyisivätpä vaan pois meidän tieltämme, kun ulkoilemme, koska en todellakaan tahtoisi minkään kissan hyökkäävän Topin päälle. Siinä kun voi sitten käydä huonosti niin kissalle kuin ihmisellekin, kun menee omaa kissaansa pelastamaan…