Topin ja Pepin blogi

Kissat saivat tänään ihmeteltäväksi ja maisteltavaksi kanan siipiä – kiitos Meninalle maistiaisista! Tältä kissojen ateria näytti.

Kissat kyllä olivat vähän ihmeissään, että mitä ne oikein ovat ja pitäisikö niitä muka syödä. Kovasti ne kuitenkin kiinnostivat.

Tässä vaiheessa kumpikaan kissoista ei osannut koskea siipiin, mutta otin avuksi taas kerran tapsi-tikun (=maailman parasta herkkua kissojen mielestä), jota murskasin siipien päälle. Sitten Peppi jo innostui nuolemaan siipiä ja se nuoli jopa sellaisia kohtia, joissa ei tapsia ollut ollenkaan. Ja pitkään ja hartaasti se noita lipoi ja maiskutteli.

Mutta kyllä on pitkä matka siihen, että nuo tuommoisia söisivät ihan kunnolla ja itsellä ei taida kärsivällisyys sen opettamiseen riittää. Eikä kyllä ole pakastimessakaan tilaa säilöä erilaisia lihoja niin paljoa. Annoin kissoille kyllä tänään ihan “oikeatakin” ruokaa, koska ei ne noita sen kummemmin innostuneet syömään. Mutta oli silti kiva koittaa, kuinka ne noihin reagoivat ja etenkin Peppi oli varsin kiinnostunut ja maisteli innokkaasti kielellään. Ennenhän ei tarvinnut kuin näyttää lihaa Pepille ja se juoksi sängyn alle piiloon… Hyvin on siis siinä mielessä edistytty

Pyydän anteeksi, että olen päivitellyt blogia viime aikoina niin vähän ja tuli jopa reilun viikon tauko, ettei tullut ainuttakaan päivitystä! Mutta viime viikonloppuna kissojen palvelusväki vietti hääjuhlaansa, joten ennen tuota tapahtumaa oli niin paljon hommaa, ettei koneella ehtinyt olemaan. Ja juhlan jälkeinen aika taas on mennyt toipuessa ja univelkoja nukkuessa. Mutta nyt tulee taas enemmän juttuja ja kuulumisia kissoista, kun on normaalia arkea ilman mitään juhlien järjestämistä

Kissoille kuuluu hyvää, eikä mitään sen kummempaa ole tässä viikon aikana tapahtunut. Häiden aikaan ne olivat vähän ihmeissään, kun oli niin paljon kaikkea hälinää ja ihmisiä poikkesi tässä meillä avustamassa hääjärjestelyissä ja tavaraa kannettiin sisään ja ulos. Mutta kyllä Topi oli silti apunakin valmisteluissa. Tai no miten sen nyt ottaa… Sehän oli siis kaikenlaisen hääkoristeluihin liittyvän tavaran kimpussa heti kun silmä vältti!

Häiden jälkeen kissat olivat aivan naatteja ja nukkuivat todella paljon. Eilisestä lähtien ne ovat sitten taas riehuneet entiseen tapaansa. Ja ovat ne kyllä olleet myös todella seurankipeitäkin, koska kyllähän ne häitä edeltävällä viikolla hieman vähemmälle huomiolle jäivät, koska järjesteltävää oli niin paljon.

Loppuun vielä muutama uusi kuva Topista. Tässä näkyy aika hyvin tuon korston koko:

Ja sitten pari muuta kuvaa, joissa Topi on todella tarkkana, kun se metsästää sisälle eksyneitä yöperhosia.

Olipas kiva yllätys aamulla, kun Topi toi meille makuuhuoneeseen päästäisen! Olin juuri lähdössä kauhella kiireellä töihin, kun Topi pinkaisee tohinalla makuuhuoneeseen ja sylkäisee päästäisen jalkojeni juureen. Siis se oli metsästänyt sen tuolla pienen pienessä ulkotarhassa! Eli aika hyvin, vaikkakin todella ällöttävää.

Voi miten oli Topi ylpeän näköinen, kun saaliinsa meille näytille toi Istui rinta rottingilla saaliin vieressä ja katseli meitä. Oma reaktioni oli heti “Iiik, hiiri!” No kun sitten koitimme ottaa päästäistä Topilta pois ja roskikseen, nappasi se sen suuhunsa ja juoksi olohuoneeseen sen kanssa. Pari kuvaa ehdin nappaamaan, vaikka olikin kiire töihin.Kuvien laatu ei tosin päätä huimaa, mutta kun en ehtinyt mitään säätöjäkään tekemään kameraan.

Peppikin sai haistaa.

Meidän reipas saalistajamme! Niin viattoman näköinen, mutta petohan se silti on.

Vähän aikaa sitten kerroin, kuinka Peppi oli tosi kärttyinen Topia kohtaan. Nyt on kuitenkin kaikki taas hyvin ja kissat ovat ihan kavereita taas. Tuolloinhan uhkasin, että suihkautan Pepin päälle suihkupullosta vettä, jos se hyökkää Topin päälle ilman syytä. No suihkupulloa käytettiin vain yhtenä päivänä ja pari kertaa ruiskasin Pepin tassuille vettä, kun se Topia kurmuutti. Sitten kaikki jotenkin vaan loksahti taas paikalleen ja turhat kahinat loppuivat.

Peppihän on ennen ollut tosi kova stressaamaan ja luulen, että se ottaa joitain uusia asioita edelleen vähän raskaasti. Ja luulen tuon ärhentelyn johtuneen tuosta kissatarhasta. Jotenkin se varmaan oli niin jännittävää ulkoilla pitkän tauon jälkeen (vaikkakin se oli selvästi ihanaa kun se siitä ulkoilusta selvästi nautti), että se taisi mennä vähän stressaamisen puolelle ja se sitten purkautui Topiin. Mutta kun tuo tarha on ollut jo useamman viikon, niin nythän se on jo aivan tottunut ulkoilija eikä käy enää niin ylikierroksilla, joten Topikin on sitten taas Pepin silmissä ihan ok tyyppi.

Onneksi kaikki on kunnossa, koska oli kauhea katsella sitä kahnausta. Kun Topikaan ei välillä uskaltanut olla oikein mitenkään päin, kun ärhäkkä täti sitä jo oli ojentamassa. Onneksi ei ole lähiaikoina tiedossa sen kummempia muutoksia elämäämme, niin ei tarvitse Pepinkään stresssta ja kiukutella.

Loppuun laitan vielä muutaman tänään tarhassa otetun kuvan.