Topin kanssa kyläilemässä
Topi pääsi (vai joutui?) eilen elämänsä ensimmäiselle kyläilyreissulle. Kyläilykohde oli kylläkin lähellä, vain muutaman kilometrin päässä. Aiemminhan sen kanssa on käyty ainoastaan eläinlääkärillä, eli ei olla sen kanssa juurikaan reissailtu minnekään.
Taustallahan oli halu totuttaa kissoja matkustamiseen ja muihin paikkoihin, jotta voisimme joskus lähteä koko porukka “mummolaan”, jonne on noin parin tunnin ajomatka. Ja totuttamisen ajattelimme aloittaa helpommasta tapauksesta, eli Topista. Topiahan olemme luulleet reippaaksi ja ennnakkoluulottomaksi… Mutta mutta. No heti automatka oli kyllä sellaistakin konserttia, että meni kyllä heti halut lähteä tuon kuoropojan kanssa kahden tunnin ajomatkalle yhtään minnekään. Huuto oli siis aivan kauhea! Ainahan se on lääkärireissuilla jonkin verran huutanut, mutta hyvänen aika, kuinka kova ääni siitä nyt lähtikään! Suu ei ollut kertakaikkiaan hetkeäkään kiinni.
Eikä tuo kiekuminen siitä johdu, että se vihaisi tuota kuljetuslaatikkoa. Sinne se menee aina itse vapaaehtoisesti ja häntä pystyssä. Ja turpavärkki pysyy kiinni niin kauan kuin vain ei olla autossa. Mutta kun päästään autoon ja se käynnistetään, alkaa suu käymään.
No perillä Topi kyllä ensin tutki ihan joka paikan, saunasta lähtien.
Kun paikat oli tsekattu, meni Topi sängyn alle piiloon ja siellä se oli sitten loppuajan. Eli ei se todellakaan ollut mielissään vierailusta.
En sitten tiedä, pitäisikö sitkeästi vaan koittaa totuttaa kissoja reissuihin, vai onko se niille vaan kauhean stressaavaa eli kannataako niitä tuolla asialla kiusata. Kun sitä treenaamistakin saisi sitten tehdä todella paljon, etenkin tuota Topin autossa oloa. Olisihan se kiva, jos kissat saisi mukaan reissuun ja voisi viedä ne jonnekin hoitoonkin välillä, mutta en sitten kuitenkaan tiedä. Nythän reissaamisemme on aika rajoittunutta, kun täytyy aina saada joku meille asumaan, jos tarvitsemme kissoille hoitajaa, eli yhdessä emme pääse kovinkaan usein reissuun. Mutta sehän helpottaisi kummasti, jos voisikin ottaa kissat vaikka jollekin mökkimatkalle mukaan sen sijaa, että jättäisi ne hoitajan kanssa kotiin.
Toki olimme eilen vain muutaman tunnin kylässä, eli eihän se ihme olekaan, että Topi vähän arkailikin. Moni kissa olisi varmaan ollut tuon koko ajan piilossa, kun joutui outoon ja vieraaseen paikkaan. Kyllähän Topi sentään vähän paikkoja tutki, eikä kauhuissan ollut. Varmasti se olisi “kotiutunut”, jos olisimme olleet vaikka yön yli siellä. Mutta se on taas sitten eri asia, kuinka Peppi suhtautuisi kyläpaikkaan ja kuinka se alkaisi stressata. Ja miten ihmeessä tuon Topin autossa huutamisen saisi aisoihin…?
Mitenkäs ja kuinka nopeasti muiden kissat ovat tottuneet matkustamiseen ja kyläilyyn? Vai ovatko ollenkaan?
Julkaisuaika: torstai, syyskuu 10th, 2009 kello 11:15 am, aihe: Topi (Kollikissan kujeita). Voit seurata kommentointia feedistä. Voit kommentoida tai jättää trackbackin omalta sivultasi.
Joka kerta ovat kuitenkin päässeet takaisin kotiin, niin ovat tajunneet sen että ei olla heitä hylkäämässä.
Alma yleensä paneutuu boxin tuhoamiseen.. Lopettaa huudon jos siihen ei reagoi. Sannin kanssa ollaan matkattu vasta kaksi kertaa, joten katsotaan mitä tuleman pitää.
