Lunta… Yök…
Kissoilla oli tänä aamuna ihmettelemistä, kun yön aikana oli satanut lumi maahan ja kissatarhan lattiallakin sitä oli vähän.
“Mitäs ihme tahnaa tuolla nurmikolla on??”
Voi voi, kun tassuja palelee!
“Saisko sen kesän ja lämpimän ilman takaisin…?”
Peppi loikki aika pian takaisin sisälle lämpimään, kuten aina yleensä muulloinkin. Topi sen sijaan on suorastaan hankala saada tarhasta takaisin sisälle. Tarhassa on pieni raapimispuu, jossa on pieni pesä. Topi menee usein sinne vähän tuulelta suojaan ja tarkkailee sieltä pihan tapahtumia. Mutta etenkin se menee sinne karkuun, kun menen sitä houkuttelemaan takaisin sisälle. Jos se ehtii mennä pesään, en saa sitä sieltä pois nostettua, koska en ylety sitä nostamaan ahtaasta pesästä ja lisäksi se heittäytyy ihan veteläksi vaikeuttaakseen hommaa. Siellä mökissä se saattaisi olla vaikka kuinka kauan ja sillä ei ole mitään kiirettä tulla takaisin sisälle.
Aluksi sain sen aina houkuteltua raksupussin rapinalla takaisin sisälle (ahne kun se on 
), mutta ei se toimi enää. No sitten keksin, että se kilistän laser-avaimenperää (laserilla leikkiminen kun on Topin mielestä ihan superkivaa ja heti kun se kuulee sen kilahduksen, on se odottamassa ihan innokkaana leikkiä). Mutta tänään ei sitten toiminut laserkaan. En viitsisi antaa Topin kauhean kauaa olla tuolla kylmässä, kun se on saanut aika helposti silmätulehduksia. Toisaalta en halua ulkoilumahdollisuutta kokonaan poistaa, koska kyllä se raittiin ilman haistelu tekee kissoillekin ihan hyvää. Täytyy keksiä millä tuon jääräpään saa jakossa sisälle, ettei se sinne ihan palellu.
Tässäkin oli menossa maanittelut Topin sisään saamiseksi, mutta kuten näkyy, ei sitä olisi vähempää voinut kiinnostaa juttuni ja lintujen bongaaminen oli paljon mielenkiintoisempaa.
Loppuun vielä pari muuta ulkoilukuvaa.
Julkaisuaika: torstai, marraskuu 5th, 2009 kello 10:34 pm, aihe: Peppi (Kissaneidin elämää), Topi (Kollikissan kujeita). Voit seurata kommentointia feedistä. Voit kommentoida tai jättää trackbackin omalta sivultasi.
