Topin ja Pepin blogi

Peppihän tuli tuossa alkuviikosta ensimmäistä kertaa syliini. Nyt se on sitten kömpinyt syliini vähän väliä ja useita kertoja päivässä ja hyvin viihtyy. Välillä se ihan nukkuukin sylissäni ja kehräilee todella tyytyväisenä. Voi tuota Peppiä Miten palkitsevaa onkaan, kun saa vihdoinkin luottamuksen kissalta, joka on aiemmin ollut niin arka ja epävarma ja joka on jopa sairastellut stressin takia. Mutta nyt ei ole tietoakaan stressistä ja kissa on terve ja onnellinen <3

Oikein ihanaa Joulua kaikille blogin lukijoille!

Kiitos kuluneesta vuodesta. On ollut kiva lukea teidän kaikkien terveisiä ja kommentteja blogista ja nähdä, että on niin monia, jotka täällä käyvät säännöllisesti kissojen kuulumsia lukemassa.

Rapsutuksia ja hyvää joulua myös kaikkien karvakavereille!

Eilen tapahtui todella ihmeellinen asia. Peppi tuli syliini kahteen otteeseen ja jäi siihen jopa nukkumaan! Ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun se tekee näin, vaikka se on ollut meillä jo kohta neljä vuotta. Peppihän tuli meille aikuisena ja oli aluksi aika arka. Sylissä se ei ole suostunut koskaan olemaan eikä todellakaan ole aiemmin itse kiivennyt syliin. Tämä oli siis todella ihana yllätys Pepiltä, koska nyt se vihdoin luottaa niin paljon, että haluaa sylissä olla.

Ihana Peppimme <3

Yritin ottaa kissoista jouluisia kuvia tänään. Mutta se olikin melkoisen haastava tehtävä. Tosin tänään Topi oli todella hyvällä tuulella ja se oli mallina ihan mielellään ja se kehräili tyytyväisenä koko ajan. Viime viikolla yritin myös sitä kuvata, mutta se oli hyvin kärttyinen ja huitoi tassulla minua. Joten tuolloin luovutin suosiolla ja kuvaaminen jäi yritykseksi. Tänään se siis oikein keimaili, mutta iso osa kuvista oli kyllä varsin hassuja eikä ihan sellaisia, joista kehtaisi tehdä sähköisen joulukortin.

Kaivoin tämän päivän kuvaussessiota varten esille kuuseen tulevaa narua. Topista se oli kauhean kiva lelu.

Välillä mei myssykin ihan silmille. Tai no kai se nyt meni, kun sen kynsillä siihen kiskoi!

Tai pää kukan sekaan.

Pientä kärhämääkin syntyi, kun kissat osuivat yhtäaikaa kuvauspaikalle. Olin ensin kuvannuyt Topia ja sitten Peppi meni ihan oma-aloitteisesti makoilemaan tuohon sohvalle ja aloin ottamaan siitä kuvia. Topille iski kauhea mustasukkaisuus kohtaus taas päälle ja senkin oli päästäva takaisin sohvalle (vaikkei se salamavalon välkkeestä tykkääkään). Hetkinen siinä ihmeteltiin yhdessä, kunnes oli matsi käynnissä. Peppi sai tarpeekseen hyvin pian ja häipyi, kun taas Topi jatkoi keimailuaan salamanvalon välkkeessä

Ei ole helppoa kuvaaminen Laitan toisella kertaa niitä vähän onnistuneempia otoksia.

Kävin eilen jouluostoksilla ja yhdessä ostoskassissa oli jotain sellaista, joka kiinnosti Peppiä ihan suunnattoman paljon. Se raateli pussin rikki ennen kun ehdin edes purkamaa ostoksiani.

Kassissa oli nimittäin kissoille joulukalenteri! Ja kalenterissa olevat kissanminttuherkkunapit ovat sellaisia, etteivät kissat voi niitä vastustaa ja riemu oli sen mukainen

Peppi meinasi aluksi omia koko kalenterin itselleen, mutta pääsi Topikin hetkisen päästä apajille.

Ensin avattiin muutama luukku, sillä ollaanhan me jo viikko myöhässä luukkujen avaamisessa. Mutta nuo rontit koittivat avata lisää luukkuja omin päin vielä illalla! Missähän tuota kalenteria oikein voisi säilyttää, etteivät ahmatit sitä saman tien tuhoa ja pistele poskeensa…?