Takana neljä vuotta elämää Pepin kanssa
Tänään tulee neljä vuotta täyteen siitä, kun haimme Pepin meille. Peppihän tuli meille Kissojen katastrofiyhdistykseltä, eikä Pepin taustoja sen paremmin tiedetty. Se oli löydetty kahden pennun kanssa ulkoa vuoden 2005 lokakuussa. Löytyessään Pepin arvioitiin olevan noin kolme tai neljä vuotias.
Heti kun tulimme Pepin kanssa kotiin, tarkasti se kaikki paikat todella vauhdikkaasti ja innokkaasti ja alkoi syömään kauhealla ruokahalulla. Ensimmäisenä iltana se taisi syödä kolme kokonaista kupillista ruokaa.
Tässä Peppi ensimmäisenä iltana meillä. Tuon yön se nukkui korissaan, mutta siitä eteenpäin se nukkui pitkään sängyssämme. (Nykyisin se nukkuu saunassa tai makuuhuoneen ikkunalaudalla yöt.)
Peppi oli aluksi melkoisen varautunut. Tai toisaalta se kyllä oli kauhean ystävällinen ja seurallinen, mutta ei se esim. uskaltanut leikkiä leluillaan, jos olimme näkemässä. Sillä välin, kun olimme olleet poissa kotona, oli lelut pelattu pitkin asuntoa. Tai kun menimme nukkumaan, alkoi olohuoneesta kuulua mahdoton leikkiminen. Jos menimme paikalle, loppui Pepin leikki kuin seinään ja se oli ihan kuin syyllisen näköinen leikeistään. Vaikka emmehän me tietenkään koskaan Pepin leikkejä kieltäneet, vaan sen sijaan yllytimme ja rohkaisimme sitä leikkimään. No pikkuhiljaa alkoi luottamus kasvaa ja Peppi uskalsi kanssamme leikkiä.
Vieraista Peppi ei oikein tykännyt tuolloin ja makoili yleensä aina sängyn alla sen ajan, kun meillä oli vieraita. Tuolloin olin itse paljon kotona, koska tein ensin opinnäytetyötä ja sen jälkeen etätöitä kotona ja silloin huomasin, kuinka Peppi oli melko takertuvainen. Se nukkui aina samassa huoneessa, jossa olin ja jos menin vaikkapa makuuhuoneesta olohuoneeseen, juoksi se heti perässäni sinne. Siis vaikka se olisi ollut nukkumassa, oli sen pakko seurata koko ajan minua. Vaikutti vähän siltä, että se olisi ollut huolissaan yksin jäämisestä ja että se pelkäsi taas hylätyksi tulemista.
Peppi oli ollut meillä vasta muutaman viikon, kun alkoi sairastelut. Ensin tuli suolistotulehdus ja ensimmäinen lääkärireissu oli melkoinen. Löytökissatausta on jättänyt jälkensä Peppiin ja sen käsittely oli varsin hankalaa. Tuolla lääkärireissulla käsiin tulikin melkoiset naarmut, kun sitä koitettiin lääkärin pöydällä pitää. Tosin tässä vähän kritisoin myös lääkärin otteita, koska hän oli todella ronski otteissaan ja Peppi oli aivan kauhuissaan. No tuolle lääkärille ei kyllä koskaan toiste mentykään ja muilla lääkäreillä käynnit ovat sujuneet paljon paremmin.
Ensimmäisen puolen vuoden aikana Pepillä epäiltiin ties mitä sairauksia epilepsiasta Fip:iin ja olimme todella huolissamme ja murheissamme, koska pelkäsimme sen menettävämme. Yksi lääkäri jo kehoitti Pepin lopettamaankin, mutta veimme Pepin toiselle lääkärille ja vaadimme jatkotutkimuksia. Loppujen lopuksi, monien testien ja lääkärikäyntien jälkeen Pepistä ei löytynyt mitään sairautta ja se sai terveen paperit. Epämääräiset oireet olivat olleet ilmeisesti stressioireita. Olihan sillä ollut niin monia muutoksia elämässään; hylätyksi tuleminen, pennut, kaksi sijaiskotia ja muutto meille. Ja meillä alkoi vieläpä aika pian sen meille tulon jälkeen talon julkisivuremontti, joka kesti useita kuukausia ja meteliä oli todella paljon. Ja sitähän Peppi pelkäsi. Joten loppujen lopuksi nuo sen sairastelut saattoi johtua siitäkin. Tästä kuitenkin päästiin yli ja Peppi on ollut tuon jälkeen täysi terve ja hyvässä kunnossa.
Syksyllä 2007 päätimme ottaa Pepille kaveriksi toisen kissan. Tuolloin Peppi ei siis ollut enää mikään stressi-kissa ja se oli terve. Mutta se kuitenkin oli vähän sellainen epävarma ja toisaalta aika ajoin vähän apaattinen. Eli suurimmaksi osaksi se makoili nojatuolissa. Mielestämme Peppi kaipasi kaveria ja virikkeitä, joita toisen kissan kanssa remuaminen sille toisi. Päätimme siis ottaa ragdollin pennun meille ja Topi-poika muutti meille loppusyksystä 2007. Pari viikkoa meni Pepin osalta kyräillen, mutta sitten niistä tuli Topin kanssa kavereita.
Vaikka Peppi oli reipastunut ja rohkaistunut jossain määrin jo ennen Topin tuloa, niin sittenhän se reipastuminen vasta lähtikin käyntiin, kun Peppi sai kissakaverin. Topihan oli pentuna tottakai kauhean leikkisä ja sehän on sitten tarttunut Peppiinkin. Peppi on nykyään todella leikkisä ja aktiivinen. Nykyään se on jo välillä jopa villimpi ja leikkisämpi kuin Topi. Se juoksee, hyppii, pomppii, vaanii ja metsästää leluja kuin pieni pentu. Ihan se kuin se olisi vihdoinkin oppinut leikkimään kunnolla.
Tämän lisäksi Pepistä on muutoinkin tullut paljon reippaampi. Enää se ei todellakaan mökötä sängyn alla, kun meille tulee vieraita. Kun ovikello soi, se menee ovelle vastaan vieraita. Vieraat saavat silitää Peppiä ja leikkiä sen kanssa. Peppi jopa saattaa maata keskellä olohuoneen lattiaa, vaikka olohuone olisi täynnä vieraita.
Ja joulukuussahan tapahtui se ihme, että Peppi tuli syliini, ihan itse vapaaehtoisesti. Muutoinkin se on tullut paljon seurallisemmaksi ja haluaa olla koko ajan vieressäni esim. sohvalla (siinä se muuten nytkin on vieressäni tätä kirjoittaessani 
). Se myös ääntelee enemmän kuin ennen. Aluksi se ei juuri äännellyt, mutta nyt se huutelee, jos se leikkii oikein villinä. Välillä se myös päästä ison naukaisuin, jos se saapuu huoneeseen; ettei vaan keneltäkään jää huomaamatta, että suuri persoona saapui huoneeseen! 
Nämä neljä vuotta Pepin kanssa ovat olleet hienoja, vaikka alussa olikin onglemia, kun ei tiedetty sairastaako se jotain vai ei. On ollut niin hienoa saavuttaa noin epävarman kissan luottamus ja nähdä, kuinka se oppinut olemaan kissamainen ja nauttimaan elämästä. Enää tuo neiti ei turhia stressaile ja se on erittäin hyvinvoiva muutoinkin. Ja se on aivan uskomattoman ihana ja rakas kissa <3
Tuli aika pitkä selostus… Toivon mukaan joku jaksoi lukea loppuun asti Mutta koska emme voi Pepin syntymäpäiviä juhlia, kun emme tiedä, koska se on syntynyt, niin juhlikaamme siis Pepin meillä vietettyjä vuosia. Juhlan kunniaksi siis tämän “pienen” muistelon kirjoitin. Juhlia vietetään tänään sheba-illallisen merkeissä 
Julkaisuaika: lauantai, tammikuu 30th, 2010 kello 8:10 pm, aihe: Peppi (Kissaneidin elämää). Voit seurata kommentointia feedistä. Voit kommentoida tai jättää trackbackin omalta sivultasi.
