Oikuttelua ja nirsoilua
Peppi osaa hyvin osoittaa mieltään. Olin pari päivä reissussa ja kun palasin eilen kotiin, ihmettelin miksei Peppi tullut vastaan eteiseen. Yleensä molemmat kissat ovat aina eteisessä vastassa, vaikka en olisi ollut kauaakaan poissa kotoa. Peppi oli sitten ilmeisesti vetänyt herneen nenäänsä, koska olin reissussa! Yksinhän kissat ei tuota aikaa olleet, vaan Antti oli kyllä kotona reissuni ajan. Mutta siitäkin huolimatta, oli Peppi minulle nyreänä.
Peppi on nykyään todella seurankipeä ja vaatii vähän väliä rapsutuksia, mutta eilisen iltapäivän ja alkuillan se käänsi päänsä pois, kun sitä menin silittämään. Se myös käveli nokka pystyssä ohitseni, vaikka yleensä se aina kiehnää jaloissa. Vasta illala noin klo 19 aikaan se leppyi ja oli entinen oma itsensä ja tuli viereeni sohvalle makoilemaan. Ja tänäänkin se on ollut ihan normaali ja seurallinen. Melkoinen nirppanokka oikuttelija! 
Yleensä se ei muuten noin helposti ole loukkaantunut. Silloin se yleensä on osoittanut mieltään, jos olemme molemmat olleet ulkomailla ja useamman päivän reissussa.
Molemmat kissat ovat taas alkaneet nirsoilemaan. Viime talvena sain ne syömään lihaa ja kaikkea muutakin ja pitkän aikaa molemmat kissat söi tosi hyvin monia erilaisia ruokia. Mutta nyt jo jonkin aikaan on ruuan kanssa temppuilu ollut ihan mahdotonta. Topi kyllä tulee aamuisin huutamaan ruokaa, mutta hyvin usein se vaan nuuhkaisee sitä ja lähtee pois. Ja vähän ajan päästä se saattaa tulla taas keittiöön huutamaan uutta ruokaa. Ei se ole koskaan eri ruokaa huutamalla saanut, mutta jostain syystä se nyt kuitenkin kiekuu keittiössä siinä toivossa, että lautaselle ilmestyisi uutta ja parempaa ruokaa.
Kuivaruoka noille kyllä maistuu, mutta lihat ja märkäruoka menee tosi usein roskikseen niin, ettei niihin ole koskettu oikeastaan yhtään. Nyt täytyy sitten taas alkaa opettamaan noita tuosta niroilusta pois ja ottaa tiukempi ruokakuri. Ärsyttää heittää kalliitta kissanruokia kerta toisensa jälkeen roskiin!
Nirsoileva kulinaristi:
3 vastausta kirjoitukseen Oikuttelua ja nirsoilua
Meillä myös Lilja oli silmin nähden loukkaantunut, kun olin kerran viikonlopun poissa kotoa ja vain hoitaja kävi katsomassa Liljaa. Kun viimein tulin kotiin, Lilja ei tullutkaan ovelle vastaan kuten tavallisesti. Lilja oli myös selvästi loukkaantunut koko päivän, kunnes sitten illalla olikin erityisen hellyydenkipeä. 
Täällä ärsyttää myös tuo kalliiden ruokien tuhlaus! Lähes poikkeuksetta aina osa ruuasta menee roskiin, koska ne kuivuvat kuppiin päivän tai yön aikana. Silloin tällöin tulee syötyä kaikki, mutta esimerkiksi Miamorista syödään yleensä vain puolet. :/
Tuo nirsoilu voi myös johtua keväästä. Meillä ainakin ruoan kulutus isojen poikien osalta meinaa välillä olla tosi surkeaa. Sitten taas menee joitain päiviä, niin ruoka maistuu loistavasti Gastonille ei moisia ongelmia vielä ole, ruokaa menee aivan mahdottomia määriä.
Destinova, on se kyllä jännä, että kissa osaa olla pitkään loukkaantunut ja osoittaa mieltään. Voisi kuvitella, ettei eläin edes muistaisi mököttää montaa tuntia ja että se innostuisi vaikka ruuan saamisesta tms. Mutta niin vaan olemme useamman kerran saaneet todistaa useamman tunnin mökötystä reissun jälkeen 
Lendi, ok en tullutkaan ajatelleeksi, että kevätkin voisi ruokahaluun vaikuttaa. Nyt viime päivinä ruoka on maistunut vähän paremmin, koska siirsin iltaruoka-aikaa viisi tuntia myöhemmäksi. Ennen ne sai ruokaa klo 17 aikaan ja nyt vasta sitten, kun olemme menossa nukkumaan. Ja monena aamuna onkin sitten ollut ruokakuppi tyhjänä! Eli tämä nyt toimii ainakin toistaiseksi. Niin ja sen sijaan, että antaisin ruuan keittiössä kuten yleensä, annnakin sen eteisessä. Ruokintapaikan vaihtaminenkin kun on ainakin ennen toiminut hyvin nirsoilun poistamisessa. Aika salatiedettä toisinaan kissojen ruokkiminen