Topilla on monia keinoja ilahduttaa aamuani ja saada minut hereille. Pitkään se teki sitä, että se hyökkäili varpaisiini aamuyöstä, kun se ei enää jaksanut nukkua. Mutta siitä tulin vain ärtyisäksi eikä Topi saanut toivomaansa huomiota, joten se on keksinyt uusia kikkoja.

Jonkin aikaa se tunki itsensä kainalooni. No enhän minä sellaista läheisyyden osoituista voi tyrmätä, eli yleensä Topi sitten sai siitä huomiota ja rapsutuksia itselleen. Sitten yksi tapa sillä oli kaatuilla päälleni. Se siis otti vauhtia sängyn jalkopäästä ja tuli kaatumaan kasvojeni päälle. Saihan se silläkin minut hereille. ‘

Mutta nyt uusin keksintö sillä on tulla makaamaan mahani päälle ja se on nykyään joka aamuista. On se kyllä tehokas keino saada hereille, koska tuommoinen kollin rötkäle ei ole ihan kevyt Ja eihän sitä tosiaan voi vastustaa, kun se tuijottaa sinisillä nappisilmillään ja kehrää niin että sänky tärisee.

En tarvitse herätyskelloa, koska meillä on Topi.  Ja aamu tosiaan aina alkaa ihanasti, kun Topi on heti niin hyvällä tuulella. Se on silminnähden onnellinen, kun heräämme ja se saa seuraa. Välillä tuntuu, että sille tulee ikävä meitä yön aikana, vaikka se nukkuu vieressäni. Se vaan on niin seurankipeä, että yö on liian pitkä aika sille olla ilman seuraa ja tekemistä ihmisten kanssa. Hassu otus!