Pepin lääkärireissut olivat aiemmin stressaavia niin meille ihmisille kuin Pepillekin. Kun löysimme hyvän lääkärin, joka osaa Peppiä käsitellä, on reissut menneet oikein hyvin. Peppihän on aimmin kammonnut lääkärireissuja ja vieraiden ihmisten käsittelyä. Ei se niistä vieläkään tykkää, mutta ei se myöskään tappele vastaan tai ole ihan paniikissa.

Varatessani aikaa Pepillä oli yhä se finni / näppylä leuassa ja sitäkin halusin näyttää lääkärille. No tänään Pepin leuassa ei oikeastaan ollut enää mitään näytettävää, koska se näppylä tai mikä lie on kadonnut leuasta kokonaan. Nyt siinä näkyy enää pieni piste. Kyllä lääkäri sen leuankin katsoi, mutta eipä siinä tosiaan mitään ollut.

Pepin hengitys kuunneltiin tosi tarkkaan ja hengitys vinkuu jonkin verran. Tämä on hyvin suurella todennäköisyydellä lievää astmaa. Mutta koska oireet ovat olleet nyt niin lieviä, eikä Pepillä ole ollut kuitenkaan yskää, ei sitä tarvitse vielä lääkitä. Astma johtuu luultavasti siitä, että asunnon huoneilma on nyt niin kuiva, kun pakkasia oli niin pitkään. Jos oireet pahenevat nyt kevään ja kesän aikana, tutkitaan Peppi perusteellisemmin ja sitten aloitetaan lääkitys, joka on ensin kortisoonipistoksia. Jos ne eivät auta, otetaan käyttöön astmalääke, joka on kuulemma samaa lääkettä, jota ihmisetkin käyttävät.

Nyt tehdään kuitenkin aluksi kaikkea ennaltaehkäisevää, etteivät oireet pääse pahenemaan. Pepin nukkuma-alustat pestään ja tuuleteaan usein, ettei niihin kerry pölyä. Peppi täytyy myös laittaa eri huoneeseen aina siivouksen ajaksi, koska imuroinninkin aikana pölyää ja sekin voi olla sille pahaksi. Onneksi nyt on kevät tuloillaan ja huoneilmakin taas muuttuu paremmaksi ja viileämmäksi, joten ehkä sitten loppuu nuo röhinätkin.Täytyy myös miettiä kissanhiekan vaihtamista, koska siitäkin tuleva pöly voi ärsyttää Peppiä. Meillä on nyt käytössä jotain mikrohiekkaa, joten täytyy nyt tutkia muita vaihtoehtoja.

Tosi hienoa kyllä, että olemme löytäneet lääkärin, jolla Pepin kanssa asioiminen on helppoa. Peppi ei siedä sitä, että joku ottaa sen väkisin kiinni ja se rimpuilee todella kovaa vastaan. Joskus olemme ollet kädet naarmuilla lääkärikäynnin jälkeen, kun lääkäri on käskenyt meidät pitelemään Peppiä lääkärin pöydällä. Mutta tämä nykyinen lääkäri ei ota missään vaiheessa Peppiä kiinni eikä mekään sitä pidellä ja hän saa tutkittua sen  siitä huolimatta. Pepillä kyllä on valjaat siltä varalta, että se sattuisi pöydältä hypäämään. Tänäänkin Peppi vaan työnsi päänsä piiloon kuljetusboxissa olleen pyyhkeen alle, kun sitä tutkittiin ja annettiin rokotus.

Iso helpotus kyllä, kun ei tarvitse ainakaan vielä alkaa lääkitä sitä eikä löytynyt mitään muuta vakavampaa!

Ainiin, ei tuo Peppi tosiaan sen isompaa stressiä tuosta lääkärireissusta saanut. Kun tultiin kotiin, juoksi se keittiöön ja heitti selälleen kerjäämään maharapsutuksia. Ja kehräsi kovaa. Ehkä se oli mielissään, kun pääsi takaisin kotiin! Niin ja hyvin pian se leikki ja riehu entiseen malliin. On siitä tullut tosi reipas tyttö <3

Nyt Pepin leuka on jo kuitenkin melkein kunnossa. Muutamia päiviä putsailin leukaa ja nyt siinä kohdassa on enää sellainen pieni karvaton kohta eli näppylä on laskeutunut pois. Onneksi se meni itsekseen ohi, koska minä heti kauhistuin, että mikä ihme sen leuassa oikein on.

Nuuhkaisu…

… aivot raksuttaa hetkisen…

… ja sitten hommiin.

Sisältö on hyvää ja touhuaminen on kivaa!

Sitten voikin ottaa pienet tirsat sohvalla auringonpaisteessa, kun on maha täynnä raksuja

http://aktiivitassut.freeforums.org/index.php

Topista on tosi kiva kaivella raksuja pahvisesta ruokalaatikosta, johon on tehty reikiä.

“Hyvää!”

Tuolta foorumilta sain idean myös laittaa raksuja kardemumma putkiloon. Topi kyllä yrittää ottaa sieltä ruokaa, mutta toistaiseksi se on ollut vähän liian vaikea sille. Toisaalta hyvä vaan, että on enemmän haastetta, niin kuluu aika paremmin ja tulee enemmän aivotyöskentelyä.

Sitten päätin kokeilla ihan koiran aktivointilelua Topille. Se olikin sitten kummankin kissan mielestä kiva ja siis Peppikin sitä kävi pyörittelemässä. Peppiähän ei ole aimmin kiinnostanut mikään noista aktivointileluista. Tuo on kumia ja jokainen sakara on ontto eli sinne saa laitettua raksuja tai makupaloja sisälle.

Ennestäänhän meillä on ollut käytössä jo tavallinen aktivointipallo, raksuhiiri ja kananmunakenno: http://www.merjajaantti.net/katit/2010/01/meilla-leikitaan-ruualla/

Topin touhuja on kyllä hauska seurailla. Viikonloppuna se keksi viedä munakennon kissojen telttaan ja siellä se sitten heitteli kennoa ilmaan

Tosi helpolla ja halvalla saa kissoille mukavaa puuhastelua.

Toivottaa Merja ja kissat

Varuilta vaihdoin kaikki ruokakupit nyt teräksisiksi, kun ne ilmeisesti on parhaita, jos on taipumusta akneen. Ja hain äsken apteekista betadineä, jolla leukaa pitää putsailla. Se on sitten eri asia, mitä mieltä Peppi on siitä, että menen sen leukaa jollain mönjällä pyyhkimään… No täytyy yrittää salakavalasti ja yllättää se, ennen kuin se ehtii karkuun ja rimpuilemaan vastaan. Harmi vaan, että tuo aine värjää turkin ja Pepillähän on tuo leuka ihan valkoinen.

Onko kellään ideaa, mikä muu tuo näppylä voisi olla (valitetttavasti en ole saanut sitä valokuvattua)? Katselen nyt muutaman päivän, jos se menisi pois ja tuo betadine auttaisi. Sitten lääkäriin, jos siitä ei ole apua. Toivon mukaan se on jokin harmiton näppylä vaan!

Heti kun tulimme Pepin kanssa kotiin, tarkasti se kaikki paikat todella vauhdikkaasti ja innokkaasti ja alkoi syömään kauhealla ruokahalulla. Ensimmäisenä iltana se taisi syödä kolme kokonaista kupillista ruokaa.

Tässä Peppi ensimmäisenä iltana meillä. Tuon yön se nukkui korissaan, mutta siitä eteenpäin se nukkui pitkään sängyssämme. (Nykyisin se nukkuu saunassa tai makuuhuoneen ikkunalaudalla yöt.)

Peppi oli aluksi melkoisen varautunut. Tai toisaalta se kyllä oli kauhean ystävällinen ja seurallinen, mutta ei se esim. uskaltanut leikkiä leluillaan, jos olimme näkemässä. Sillä välin, kun olimme olleet poissa kotona, oli lelut pelattu pitkin asuntoa. Tai kun menimme nukkumaan, alkoi olohuoneesta kuulua mahdoton leikkiminen. Jos menimme paikalle, loppui Pepin leikki kuin seinään ja se oli ihan kuin syyllisen näköinen leikeistään. Vaikka emmehän me tietenkään koskaan Pepin leikkejä kieltäneet, vaan sen sijaan yllytimme ja rohkaisimme sitä leikkimään. No pikkuhiljaa alkoi luottamus kasvaa ja Peppi uskalsi kanssamme leikkiä.

Vieraista Peppi ei oikein tykännyt tuolloin ja makoili yleensä aina sängyn alla sen ajan, kun meillä oli vieraita. Tuolloin olin itse paljon kotona, koska tein ensin opinnäytetyötä ja sen jälkeen etätöitä kotona ja silloin huomasin, kuinka Peppi oli melko takertuvainen. Se nukkui aina samassa huoneessa, jossa olin ja jos menin vaikkapa makuuhuoneesta olohuoneeseen, juoksi se heti perässäni sinne. Siis vaikka se olisi ollut nukkumassa, oli sen pakko seurata koko ajan minua. Vaikutti vähän siltä, että se olisi ollut huolissaan yksin jäämisestä ja että se pelkäsi taas hylätyksi tulemista.

Peppi oli ollut meillä vasta muutaman viikon, kun alkoi sairastelut. Ensin tuli suolistotulehdus ja ensimmäinen lääkärireissu oli melkoinen. Löytökissatausta on jättänyt jälkensä Peppiin ja sen käsittely oli varsin hankalaa. Tuolla lääkärireissulla käsiin tulikin melkoiset naarmut, kun sitä koitettiin lääkärin pöydällä pitää. Tosin tässä vähän kritisoin myös lääkärin otteita, koska hän oli todella ronski otteissaan ja Peppi oli aivan kauhuissaan. No tuolle lääkärille ei kyllä koskaan toiste mentykään ja muilla lääkäreillä käynnit ovat sujuneet paljon paremmin.

Ensimmäisen puolen vuoden aikana Pepillä epäiltiin ties mitä sairauksia epilepsiasta Fip:iin ja olimme todella huolissamme ja murheissamme, koska pelkäsimme sen menettävämme. Yksi lääkäri jo kehoitti Pepin lopettamaankin, mutta veimme Pepin toiselle lääkärille ja vaadimme jatkotutkimuksia. Loppujen lopuksi, monien testien ja lääkärikäyntien jälkeen Pepistä ei löytynyt mitään sairautta ja se sai terveen paperit. Epämääräiset oireet olivat olleet ilmeisesti stressioireita. Olihan sillä ollut niin monia muutoksia elämässään; hylätyksi tuleminen, pennut, kaksi sijaiskotia ja muutto meille. Ja meillä alkoi vieläpä aika pian sen meille tulon jälkeen talon julkisivuremontti, joka kesti useita kuukausia ja meteliä oli todella paljon. Ja sitähän Peppi pelkäsi. Joten loppujen lopuksi nuo sen sairastelut saattoi johtua siitäkin. Tästä kuitenkin päästiin yli ja Peppi on ollut tuon jälkeen täysi terve ja hyvässä kunnossa.

Syksyllä 2007 päätimme ottaa Pepille kaveriksi toisen kissan. Tuolloin Peppi ei siis ollut enää mikään stressi-kissa ja se oli terve. Mutta se kuitenkin oli vähän sellainen epävarma ja toisaalta aika ajoin vähän apaattinen. Eli suurimmaksi osaksi se makoili nojatuolissa. Mielestämme Peppi kaipasi kaveria ja virikkeitä, joita toisen kissan kanssa remuaminen sille toisi. Päätimme siis ottaa ragdollin pennun meille ja  Topi-poika muutti meille loppusyksystä 2007. Pari viikkoa meni Pepin osalta kyräillen, mutta sitten niistä tuli Topin kanssa kavereita.

Vaikka Peppi oli reipastunut ja rohkaistunut jossain määrin jo ennen Topin tuloa, niin sittenhän se reipastuminen vasta lähtikin käyntiin, kun Peppi sai kissakaverin. Topihan oli pentuna tottakai kauhean leikkisä ja sehän on sitten tarttunut Peppiinkin. Peppi on nykyään todella leikkisä ja aktiivinen. Nykyään se on jo välillä jopa villimpi ja leikkisämpi kuin Topi. Se juoksee, hyppii, pomppii, vaanii ja metsästää leluja kuin pieni pentu. Ihan se kuin se olisi vihdoinkin oppinut leikkimään kunnolla.

Tämän lisäksi Pepistä on muutoinkin tullut paljon reippaampi. Enää se ei todellakaan mökötä sängyn alla, kun meille tulee vieraita.  Kun ovikello soi, se menee ovelle vastaan vieraita. Vieraat saavat silitää Peppiä ja leikkiä sen kanssa. Peppi jopa saattaa maata keskellä olohuoneen lattiaa, vaikka olohuone olisi täynnä vieraita.

Ja joulukuussahan tapahtui se ihme, että Peppi tuli syliini, ihan itse vapaaehtoisesti. Muutoinkin se on tullut paljon seurallisemmaksi ja haluaa olla koko ajan vieressäni esim. sohvalla (siinä se muuten nytkin on vieressäni tätä kirjoittaessani ). Se myös ääntelee enemmän kuin ennen. Aluksi se ei juuri äännellyt, mutta nyt se huutelee, jos se leikkii oikein villinä. Välillä se myös päästä ison naukaisuin, jos se saapuu huoneeseen; ettei vaan keneltäkään jää huomaamatta, että suuri persoona saapui huoneeseen!

Nämä neljä vuotta Pepin kanssa ovat olleet hienoja, vaikka alussa olikin onglemia, kun ei tiedetty sairastaako se jotain vai ei. On ollut niin hienoa saavuttaa noin epävarman kissan luottamus ja nähdä, kuinka se oppinut olemaan kissamainen ja nauttimaan elämästä. Enää tuo neiti ei turhia stressaile ja se on erittäin hyvinvoiva muutoinkin. Ja se on aivan uskomattoman ihana ja rakas kissa <3

Tuli aika pitkä selostus… Toivon mukaan joku jaksoi lukea loppuun asti Mutta koska emme voi Pepin syntymäpäiviä juhlia, kun emme tiedä, koska se on syntynyt, niin juhlikaamme siis Pepin meillä vietettyjä vuosia. Juhlan kunniaksi siis tämän “pienen” muistelon kirjoitin. Juhlia vietetään tänään sheba-illallisen merkeissä

]]> http://www.merjajaantti.net/katit/2010/01/takana-nelja-vuotta-elamaa-pepin-kanssa/feed/ 6 http://www.merjajaantti.net/katit/2010/01/kissa-ja-koirakavereita-tapaamassa/ http://www.merjajaantti.net/katit/2010/01/kissa-ja-koirakavereita-tapaamassa/#comments Mon, 25 Jan 2010 11:34:38 +0000 merja http://www.merjajaantti.net/katit/?p=2023 Viime viikolla näin pitkästä aikaa muutamia kissa- ja koirakavereita. Ensin olin kyläilemässä Veeralla, jolla on siis ihanat Ansa-ragdoll, Peto-kissa ja Kari-koira. Ansahan on Topin pikkusisko eli sama isä ja emo, mutta myöhäisempi pentue. Ansa on kyllä uskomattoman kaunis kissa ja viime näkemästä sen värityskin oli tummunut tosi paljon.

Ansa on tosi neitimäinen ja siro ja käyttäytyy vähän niin kuin se tietäisi olevansa niin nätti

Peto oli vähän sitä mieltä, ettei tarvitsisi räpsiä kameralla ja häiritä sen päiväunia…

Mutta suostui Peto kuitenkin vähän poseeraamaan.

Muistaakseni näin Karin viimeksi viime kesänä ja se oli kasvanut siitä ihan hirveästi ja oli jo iso poika. Kari osaa jo vaikka mitä hienoja temppujakin.

Eilen kyläiltiin sitten Benji-koiran luona. Benji on rodultaan pomeranian ja vielä pieni pentu. Voi että se onkin pieni ja söpö <3

]]> http://www.merjajaantti.net/katit/2010/01/kissa-ja-koirakavereita-tapaamassa/feed/ 1 http://www.merjajaantti.net/katit/2010/01/meilla-leikitaan-ruualla/ http://www.merjajaantti.net/katit/2010/01/meilla-leikitaan-ruualla/#comments Fri, 22 Jan 2010 15:13:35 +0000 merja http://www.merjajaantti.net/katit/?p=2000 Pahoittelen lähes kuukauden taukoa blogipäivityksissä!

Meillä tosiaan leikitään ruualla nykyään. Kissoillahan oli ennen kaksikin aktivointipalloa, mutta kumpikaan niistä ei olisi voinut kissoja vähempää kiinnostaa. Ei, vaikka sisällä olisi ollut suurimpia herkkujakin. Pallot annoin jo joskus syksyllä yhdelle koirakaverille ja ne ovatkin kuulemma olleet ahkerassa käytössä.

Jokin aika sitten löysin kaapista sellaisen hiiren, jonka sisään voi laittaa herkkuja tai kuivaruokaa ja taas päätin yrittää, jos se kissoja kiinnostaisi. Peppiä ei kertakaikkiaan kiinnosta “tehdä töitä” ruuan eteen ja se ei siis hiireen eikä muihinkaan aktivointileluihin todellakaan koske. Mutta yhtäkkiä tuo hiiri alkoikin kiinnostaa Topia ja se jaksoi aina vaan sieltä raksuja metsästää. Tuo hiiri on aika helppo käyttää, koska lähes jokaisella tassun huitaisulla sieltä tippuu ainakin yksi raksu.

Topi pääsi pari kertaa tiputtamaan hiiren pödältä lattialle ja koska se on kovaa muovia, tuli siihen pieniä säröjä. Tuli siis kiire löytää joku uusi vastaava lelu tilalle ennen kuin hiiri kokonaan menee rikki. No päätinkin sitten jälleen ostaa aktivointipallon Topille. Tämä uusi pallo oli aiempia palloja  paljon kevyempi ja olikin Topin mielestä heti saman tien tosi kiva! Uuden pallon lisäksi keksittiin laittaa raksuja myös kananmunakennoon ja siitäkin Topi tykkää todella paljon.

Pallon kimpussa.

Ja kennon tyhjennystä.

Aluksi Topi  kaiveli tassulla tuolta kennosta, mutta se oli vähän hankalaa ja pian se keksikin paljon tehokkaampia keinoja. Kun se puree tuosta pahvitötteröstä ja heittää kennoa vähän ilmaan, lentää sieltä raksuja lattaille. Tai sitten voi toisesta päästä kallistaa, kuten ylläolevassa kuvassa. Nuorempana en pitänyt Topia kovin järjen jättiläisenä, mutta nyt siitä onkin kasvanut aika nokkela poika

Peppi tosiaan ei ota osaa tuommoisiin aktivointitoimenpiteisiin. Tosin joskus se saattaa mennä ja syödä ne raksut, jotka Topi on työllä ja vaivalla noukkinut kennosta tai pyöritellyt pallosta… Ovela neiti

Tällä hetkellä Topi syö kuivaruokaa oikeastaan vain noista aktivointileluista. Tosin yöksi otan nuo lelut yleensä pois (jos vaan muistan!), koska se pitää niiden kanssa välillä niin kovaa meteliä. Tuo kennokin rämähtää aika lujaa lattiaan, kun se sitä suullaan nostelee ja tiputtelee. Ja samoin tuosta pallosta lähtee kova meteli. Etenkin, koska Topi turhautuu, kun pallosta loppuu naksut ja sitten se läimii palloa pitkin seinää ja huonekaluja. Aivan kuin se tahtoisi herättää huomiota ja saada jonkun täyttämään palloa. Yleensä tämä mekkala alkaa aamuyöstä, kun se ei enää jaksaisi nukkua. Tänäänkin kävin viiden aikaan aamulla takavarikoimassa pallon, koska lenteli sinne tänne rymisten. Kovin ovat siis aktivoivia leluja