Topille tuli jossain vaiheessa kauhea uhma kaikkia hoitotoimenpiteitä kohtaan. Se ei sietänyt harjausta tai turkin nyppimistä ja kynsien leikkuutta se suorastaan vihasi. Riitti, että se näki kynsisakset, kun se juoksi pois. Kun kynsiä leikattiin, se huusi kurkku suorana ja pyristeli vastaan minkä ehti. Harjatessa se huito tassuilla ja koitti jopa näykkiä.

Jotenkin ihan sen suurempia ajattelematta aloin harjata Topia keittiössä. Topihan on siis erittäin ahne ja aina kärkkymässä keittiössä makupaloja, kun siellä olen. En siis mitenkään suunnitellut, että alan sitä siellä lahjomaan, mutta halusin tosinaan hyödyntää ne hetket, kun se niin uskollisesti siellä istua törötti.

Aluksi harjasin aina vaan muutaman vedon kerrallaan ja palkkioksi heitin sille muutaman raksun suuhun tai ihan herkkujakin. Ja kehuin sen maasta taivaisiin. Ja kas kummaa, meillehän löytyi yhteinen sävel hoitotoimenpiteisiin! Topi oppi aivan uskomattoman nopeasti sen, että jos se antaa minun harjata tai leikata kyntensä, se saa palkinnoksi syötävää

Nykyään saan harjata sitä vaikka kuinka kauan eikä sitä todellakaan tarvitse edes pidellä kiinni kuten ennen, vaan se makoilee kaikessa rauhassa harjattavana. Kynsien leikkuukin onnistuu ihan tuosta vaan, kun taas ennen sai tuskan hiki otsalla kissan karjuessa saada edes pari kynttä kerrallaan leikattua. Ihan uskomaton muutos tässä asiassa ja helpottaa tuon retaleen hoitamista todella paljon!