Tänään käytiin Pepin kanssa lääkärissä heti aamulla. Lääkäri tunnusteli pattia ja ehdotti jo ensin, että katsellaan parisen viikkoa, että muuttaako patti jotenkin muotoaan ja tutkitaan sitten paremmin. Kyselin, mahtaaako se olla nisäkasvain, mutta siihen lääkäri ei ottanut kantaa. Hän ei kuitenkaan uskonut sen olevan rasvapatti, mutta sanoi nisän näyttävän ärtyneeltä.
Peppiä oli melko hankala tutkia, koska se pyristeli aika lailla vastaan. Jossain vaiheessa lääkäri kuitenkin sai sellaisen otteen Pepistä, että sai oikein kunnolla katsottua pattia. Sitten hän tokaisikin “hetkinen!” ja napakalla sormiotteella puristi pahkuraa, jolloin sieltä tuli jotain vaaleaa.
Selvisi siis, että Pepillä oli kysta nisän tyven ihorauhasessa ja siihen oli kerääntynyt talia ja ihon keratiinia.
Eli tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä ja Peppi on nyt ihan kunnossa ja vaiva hoidettu. Mikä suunnaton helpotus, koska pelkäsin aivan mahdottomasti nisäkasvainta, koska patin sijainti viittasi niin vahvasti siihen. Ihanaa, että tämä päättyi hyvin ja saatiin hoidettua vaiva näin pian pois
Pepin nisän vierestä löytyi viikonloppuna patti ja nyt on kauhea huoli siitä, mikä se on. Onko se harmiton rasvapatti, jonka voi poistaa? Vai onko se kenties nisäkasvain? Vai ihan joku muu pahkura?
Pahin vaihtoehto on varmastikin se, että se on nisäkasvain, koska hyvin usein nisäkasvaimet ovat pahanlaatuisia. Ne usein alkavat myös levitä muualle, jos niitä leikataan ja poistetaan.
Onneksi saimme heti huomisaamuksi ajan luottolääkärillemme. Yleensä hänelle ei näin nopeasti aikoja saa, mutta nyt saimme peruutusajan. Huomenna siis toivottavasti saamme ainakin jonkun verran selvyyttä asiaan. Toivon mukaan Peppi on kunnossa ja patti on vaaraton!
Onnille tehtiin tänään kastraatio. Ihan rutiinitoimenpidehän se on, mutta aina nuo nukutusta vaativat toimenpiteet vähän jännittää.
Operaatio nukutuksineen meni kuitenkin ihan hyvin ja nyt Onni täällä jo toipuilee. Heti kotiintulon jälkeen se oli tietysti todella väsynyt ja tokkurainen.
Sitten paljastui karu totuus… :O
Aika pian se hoiperteli Topin viereen nukkumaan ja ne nukkuivatkin vierekkäin monta tuntia.
Illalla Onni jaksoi olla jo sen verran hereillä, että se katsoi suosikkiohjelmaansa Avaraa luontoa.
“Siis missä ne linnut on??”
Onni sai pitkävaikutteisen kipupiikin leikkauksen jälkeen, eli ainakaan tänään sen ei pitäisi kovin kipuinen olla. Toivon mukaan ei ole huomennakaan ja toipuminen menee hyvin.
