Olen ollut huono blogin päivittäjä tänä syksynä. Pahoittelen! Paljonhan täällä kaikkea kissamaista tapahtuu koko ajan, kun on tuo kissalapsikin talossa, mutta jotenkin en vaan ole saanut aikaiseksi kirjoitella blogi-juttuja.
Tässä nyt kuitenkin vähän päivitystä kissojen kuulumisista.
Meille tuli kovasti menoa ja meininkiä, kun Onni tuli taloon. Vaikka Onni oli aluksi aika rauhallinen ja sitä tuli kutsuttua aluksi nynnyksikin, on se nykyään kyllä kaikkea muuta kuin rauhallinen Tuntuu, että se on päivä päivältä villimpi ja kovempi riehumaan. Se leikkii paljon yksinkin, mutta myös Topin kanssa niillä on harvase päivä painileikkejä. Pepin kanssa ne eivät paini, koska Peppi ei halua painia kenenkään kanssa, mutta Onni ja Peppi harrastavat kuitenkin jahtaamisleikkejä usein. Peppi käy jopa itse usein haastamassa Onnia juoksemaan.
Onni on todella hellyydenkipeä kissa eli aika erilainen siis kuin Peppi ja Topi. Ovathan nuo isot kissatkin seurallisia ja kerjäävät usein rapsutuksia, mutta kumpikaan ei halua olla sylissä ja liika läheisyys ahdistaa niitä. Onni sen sijaan on todella mielellään lähellä ja sylissä. Etenkin aamuisin ja töiden jälkeen se änkee väkisin syliin ja kehrää ja puskee aivan mahdottomasti. Onni koittaa puskea myös Topia ja Peppiä, mutta Peppi perääntyy aina ja Topi hämmentyy siitä. Topihan ei ole itse koskaan oppinut puskemaan, joten se on ihan ihmeissään Onnin puskemisista. No kai se tottuu siihen ja ehkä se oppii pian itsekin puskemaan
Topihan oli ennen Onnin tuloa todella riippuvainen minusta ja kulki perässäni aina. Jos en sitä huomioinut, huusi se selkäni takana kunnes se sai huomiota. Olihan se kiva, että Topi oli tavallaan seurallinen, mutta toisaalta se oli vähän harmillista, kun toinen tuntui olevan niin riippuvainen minusta. Jopa työpäivien aikana harmitti Topin puolesta, kun tiesi, että se odotti kotona tylsistyneenä tuloamme. Jos satuimme joskus tulemaan vaikka pari tuntia normaalia myöhemmin kotiin, istui Topi kotiin tullessamme nenä kiinni ikkunassa ja huusi kurkku suorana, kun näki meidät. Tämmöinen liiallinen riippuvuus ja ulvominen on nyt loppunut, kun sillä on kaverina Onni. Kolmannen kissan ottamiseen olikin yhtenä syynä se, että halusimme Topille saman henkisen kaverin kuin se itsekin on. Onhan Topilla ollut aina Peppi kaverina, mutta ei ne niin hyviä ystäviä ole keskenään. Toki ne toisiaan sietävät hyvin, mutta ovat ihan erilaisia eikä niiden ajatukset tunnu aina ihan kohtaavan.
Aluksi Topi tuntui olevan vähän mustasukkainen minulle, kun Onni tuli meille. Onnin kanssa ne kyllä leikkivät ja olivat yhdessä, mutta se tuntui vähän oikuttelevan minulle. Se myös katseli vähän mustasukkaisena jostain vähän kauempaa kun esim. leikin Onnin kanssa, mutta ei kuitenkaan itse halunnut leikkiä kanssani. Joksikin aikaa se lakkasi myös nukkumasta öisin vieressäni, vaikka se oli aina ennen nukkunut jaloissani. Nyt se on kuitenkin pikkuhiljaa muuttunut taas normaaliksi, vaikkakaan se ei ole enää niin kovin riippuvainen minusta. Nykyään se tulee mm. taas nukkumaan usein mahani päälle ja muutenkin tykkää touhuilla kanssani.
Ei tänne sen kummempia kuulu. Kissoilla on kaikki kunnossa ja ne voivat hyvin.
Voivoi, kun on jäänyt blogin päivittäminen vähälle viime aikoina. Tässä vähän Onnin kulumisia.
Onni on ollut meillä nyt kuukauden. Se kasvaa ihan mahdotonta vauhtia! Onhan se ihan kakara edelleen, mutta ei se ole enää niin vauvamainen ja se on kooltaakin jo aika paljon isompi.
Onni kärsi parisen viikkoa vatsvaivoista meille tultuaan. Ensin luultiin, että se johtui ruuasta, mutta vaikka kuinka koitti pitää ruuan yksipuolisena ja samanlaisena kuin kasvattajalla oli ollut, ei maha rauhoittunut. Ei se siis koko aikaa kahden viikon aikana ollut maha löysällä ja välissä saattoi olla ihan hyviäkin päiviä. Mutta ei maha kuitenkaan rauhoittunut kotikonstein. Onnilta tutkittiin myös ulostenäyte giardian varalta, mutta ei sillä sitäkän onneksi ollut. Suolesta löytyi jokin bakteeri, joka aiheutti vatsavaivat ja se sai siihen viikon antibioottikuurin. Ja sillä maha tulikin nopeasti kuntoon. En enää muista mikä bakteeri se oli, mutta stressin yhteydessä se usein aiheuttaa vatsavaivoja. Lääkärin mukaan tätä esiintyy jonkin verran etenkin pennuilla, koska joillekin emosta vierottaminen ja uusi koti ovat niin stressavia asioita.
Nyt on onneksi mahavaivat takana ja tuntuukin, että Onnilla on aivan mahdottomasti virtaa. Se jaksaa leikkiä ja touhuta tuntitolkulla.
Viimeiset pari viikkoa Topi ja Onni ovat leikkineet aivan mahdottomasti. Topista on tullut kokonaan toinen puoli esiin nyt, kun sillä on painikaveri ja kaveri, jonka kanssa se saa riehua. Jonkin verran tuossa niiden painimisessa on vielä yhteinen sävel hakusessa, koska Topi ei meinaa aina malttaa lopettaa, kun Onni jo vikisee. Toisaalta, välillä Onni on koko ajan itse haastamassa Topia leikkimään, vaikka Topi ei välttämättä olisikaan halukas leikkimään. Mutta vaikka vähän pientä kahnausta painin aikana saattaa syntyäkin, näyttää niillä kaikenkaikkiaan olevan melkoisen hauskaa.
Topi on välillä vähän liiankin innokas haastamaan Onnia leikkimään. Ne ovat nyt jonkin aikaan nimittäin heränneet joka aamu vähän liian aikaisin riehumaan. Arkiaamuina ne ovat heränneet noin puolisen tuntia ennen herätyskelloani, mutta nyt viikonloppuna alkoi riehuminen jo viideltä! No tuohon aikaan ne joutuvat kyllä makuuhuoneesta ulos ja laitan oven kiinni!
Täytyy toivoa, että tuo niiden rytmi muuttuisi, eikä noita turhan aikaisia herätyksiä enää tulisi. Tänää ei nimittäin meinannut saada unta, vaikka kissat ulos makuuhuoneesta telkesinkin. Oven takana huusi vuoronperään kaikki kissat ja Onni ja Peppi myös raapivat ovea.
Se on vähän hassua, että kun ne heräävät aikaisin, on niiden pakottava tarve tulla leikkimään sänkyymme. Onni raahaa sinne kaikenlaista rompetta ja Onni ja Topi painivat siellä keskenään, yleensä päälläni.
Vaika Onnista on tullut tuollainen remupekka, on se edelleen silti sylikissakin. Se kömpii usein itse syliin ja se on tosi mielellään ihan lähellä. Yleensä aina öisin se nukkuu jalkaani vasten. Ja Onni kyllä niin kova poika kehräämään
Mutta eipä tänne sen kummempia kuulu. Kissoilla on kaikki kunnossa ja niiden ystävystyminen on edennyt tosi hyvin.
Kirjoitanpa muutaman sanan kissojen tutusmisen tilanteesta. Onni on aivan ihana ja sopeutunut tosi hyvin meille. Kissat tulevat ihan hyvin toimeen siihen nähden, että tällä kolmen kissan kokoonpanolla on nyt eletty kaksi viikkoa.
Topi ja Onni ovat kovia leikkimään keskenään. Tosin joskus Topin leikit tuntuvat olevan liian raisuja Onnille, vaikka muutoin ne leikkiikin ihan hyvässä hengessä.
Välillä Topi ja Onni myös nukkuvat melko lähekkäin ja Onni koittaa kiehnätä toisinaan hyvinkin lähellä Topia. Topi on enimmäkseen vähän hämmentyneen näköinen, kun Onni lähentelee Ei se kuitenkaan aja onneksi pikkuista pois, kun sen läheisyyden kaipuu iskee. Taitaapa Onni-höppänä välillä kuvitella Topin olevan sen emä…
Peppi ja Onni eivät ole sen enempää lähentyneet. Peppi suhtautuu viileän neutraalisti Onniin, eli ei tahdo sen kanssa lähempää tuttavuutta tehdä, mutta ei myöskään pomota tai sähise sille. Peppi on kuitenkin edelleen todella kiinnostunut Onnista ja tarkkaillee sen touhuja paljon ja suurella mielenkiinnolla. Muutamia kertoja ne ovat kyllä juosseet peräkkäin ja harjoitelleet kai yhteistä leikkiä. Kyseessä kun ei selvästikään ollut mikään ahdistelu kummankaan osalta vaan ihan leikin näköistä juoksua se oli.
Koko sakki kyllä mahtuu jo samaan kuvaan, mutta mitenkään en onnistu niitä samaan poseeraamaan nätisti samassa kuvassa. Onni häärää aina ties mitä ja isot katselee minne sattuu.
Aika paljon kaikki kolme kissaa viettää aikaansa samassa huoneessa. Yleensä niin, että Onni touhuilee ja isot kissat katselevat vieressä. Ja aika usein Topikin on mukana Onnin leikeissä. Peppikin on kovasti aktivoitunut Onnin tulon myötä. Aiemmin se oli aika paljon omissa oloissaan, mutta nyt tosi paljon mukana kaikessa mitä täällä tapahtuu.
Jotenkin Peppi sietää myös Topia nyt paremmin. Eihän ne aiemminkaan mitenkään ole tapelleet tai muuta, mutta ei Peppi aina tykännyt jos Topi sen viereen meni oleilemaan. Vähintäänkin Pepin piti usein sähähtää varoitukseksi Topille, jos se meni liian lähelle sitä. Tosin on Topissakin ollut vähän vikaa, kun se on aika usein huitonut Peppiä mm. takapuolelle, kun Peppi on mennyt sen ohi. Pepin sähähtelyt onkin varmasti ollut isoksi osaksi sellaista varoittelua, että paras olisi olla huitomatta. Nyt nämä sähähtelyt ja Topin tekemät huitomiset ovat jääneet lähes kokonaan pois. Peppi saa olla rauhassa, kun pojat remuaa keskenään. Ja koska Topi ei härki Peppiä, sietää Peppi paremmin Topia. Eilen heräsin päiväunilta siihen kun Peppi ja Topi molemmat makasivat päälläni ja Peppi pesi Topia. Pitkään aikaan ne eivät olekaan tuota touhua harrastaneet.
Nyt ainakin tämä alkutaival kolmen kissan kanssa on mennyt erinomaisesti. Voisikin sanoa, että Onni toi tänne onnen
Monta viikkoa jännitettiin ja odotettiin Topin lonkkien kuvaamista ja tiistaina Topi vihdoin kuvattiin. Pitkään jo uskoin ja toivoin, ettei Topista löytyisi mitään vikaa, koska en ole huomannut Topin käytöksessä tai liikkumisessa mitään kivun merkkejä. Mutta kyllä sieltä kuvista kuitenkin löytyi se nivelrikko Eli oikeassa takajalassa on alkava nivelrikko.
Tällä kertaa Topin tutki eri lääkäri ja hänellä oli hyvin aikaa kertoa meille tarkemmin nivelrikosta. Edellinen käyntihän oli tosi nopea ja lääkäri vain totesi epäilevänsä nivelrikkoa, johon hän suositteli hoidoksi kipupiikkejä ja lonkkaleikkausta.
Nyt lääkäri selosti hyvin tarkkaan meille nivelrikosta ja toistaiseksi toimimme ainoastaan nivelrikkoa ennaltaehkäisevästi eli vielä ei tarvitse mitään lääkityksiä aloittaa. Sitten tietysti katsotaan tilanne uusiksi, jos jotain kivun oireita ilmenee.
Topin painoa tulee nyt tarkkailla ja jonkin verran painoa voisi myös pudottaa, koska iso massa on aina rasite nivelille. Topin pitäisi myös liikkua säännölllisesti, eli ulkoilua pitäisi harrastaa edelleen säiden salliessa. Onneksi on nyt tuo Onni-pentu, jonka kanssa Topi liikkuu ja leikkii paljon. Lisäksi tulee varmistaa, ettei Topi pääse liukastumaan ta hyppäämään siten, että jalka saisi osumaa tai vammoja, jotka edistäisi nivelrikon muodostumista. Tästä johtuen myymmekin pois toisen raapimispuista, koska siinä on vaarana se, että Topi hypää liian korkealta ja loukkaa jalkansa. Kaikkea hyppimistä Topin ei siis suinkaan tarvitse lopettaa, vaan nyt tarvitsee ainoastaan välttää liian korkealta alas hyppäämistä ja liukastumista alas hypätessä, ettei löysä lonkka muljahtele lonkkamaljassa.
Topille annetaan myös päivittäin ruuan seassa Arthroflex-ravintolisää.
Nyt vaan täytyy toivoa parasta, ettei nivelrikko etene ja Topi pysyy kunnossa. Lääkäri lohdutteli, että voi hyvinkin olla, että nivelrikko vaivaa Topia vasta vanhuksena. Säännöllisesti tätä vaivaa nyt kuitenkin tarkkaillaan ja mietitään hoitotoimenpiteitä tilanteen mukaan.
Kissoilla on nyt takana neljä päivää yhteiseloa. Peppi suhtautuu Onniin erinomaisesti ja eilen se jopa pienen hetken pesi Onnia.
Pepillä ei tunnu olevan mitään tarvetta uhitella Onnille. Kai se tajuaa, että se on vauva. Topilla sen sijaan tulee välillä tarve kukkoilla Onnille, vaikka välillä ne ovat jo ihan hyvissä väleissä. Viime yön ne ne nukkuivat hyvin lähekkäin; eivät kuitenkaan päällekkäin tai ihan toistensa vierässä, mutta jossain vaiheessa huomasin niiden välissä olevan ainoastaan noin 10cm väliä. Topin isottelu saattaa johtua mustasukkaisuudesta, koska esim. tänään kun tulimme kotiin töistä, ajoi Topi Onnin hyllyn alle, mutta hetken päästä kaikki olikin kunnossa. Eli luulen sen johtuneen siitä, että meidän kotiin tullessa Onnikin oli jaloissa kieppumassa ja pyytämässä huomiota ja Topi olisi halunnut kaiken huomion itselleen.
Melkein heti isottelun jälkeen pojat menivät kiipeilypuuhun ja Onnihan ei tuolla tietääkseni ollut aiemin käynyt. Tuo näytti vähän siltä, kuin Topi olisi opastanut Onnia puuhun
Tässä ensimmäinen kuva, johon sain koko jengin samaan kuvaan.
Tuntuu, että se on päivä päivältä villimpi ja kovempi riehumaan. Se leikkii paljon yksinkin, mutta myös Topin kanssa niillä on harvase päivä painileikkejä. Pepin kanssa ne eivät paini, koska Peppi ei halua painia kenenkään kanssa, mutta Onni ja Peppi harrastavat kuitenkin jahtaamisleikkejä usein. Peppi käy jopa itse usein haastamassa Onnia juoksemaan.
Eli oikeassa takajalassa on alkava nivelrikko.
