Saanko esitellä kissalaumamme uuden jäsenen, Onnin!
Onni-poika muutti meille viime torstaina. Poju on ragdoll ja ikää sillä on nyt 14 viikkoa.
Aluksi vähän jännitti, kuinka tutustuminen Topin ja etenkin Pepin kanssa menee, mutta kaikki on mennyt paremmin kuin uskalsin odottaa. Peppi sähähti kaksi kertaa heti kun toimme Onnin tänne ja sen jälkeen se ei ole osoittanut mitään äksyilyn merkkejä sille. Vähän se saattaa sähähtää, jos Onni menee liian lähelle sitä yllättäen, mutta tässä viikonlopun aikana sähähdyksiä on ollut korkeintaan yhteensä kymmenen! Joten Peppi sulatti uuden kissan tulon äärimmäisen hyvin. Ei se sitä kuitenkaan pesemään ole alkanut, mutta uskon, että se on vain ajan kysymys, koska se tapahtuu.
Topi sen sijaan otti Onnin tulon vähän raskaammin. Ekan illan se huusi ja sähisi Onnille ja taisi jopa jotain murinan kaltaista ääntelyä yrittää. Topihan ei ole moisia ääniä koskaan ennen pitänyt. Vähitellen sähinät ja muut väheni ja eilen Topi ja Onni pystyivät jo leikkimään samaan aikaan kun niille heilutin huiskaa. Ja ne myös suostuivat syömään samalta lautaselta eilen illalla.
Eilen Topi myös jo vapautui eikä ollut enää varautunut Onnin takia. Se riehaantui aivan mahdottomasti ja leikki kuin pieni pentu. Aivan kuin se olisi näyttänyt Onnille kaikki hienot temppunsa! Aivan ihana!
Jotenkin Pepistäkin on tullut viime päivinä paljon sosiaalisempi. Yleensä se viettää paljon aikaa omissa oloissaan ja käy tietyin väliajoin päivän aikana hengaamassa kanssamme ja vaatimassa rapsutuksia. Nyt se on kuitenkin koko ajan siellä missä me sekä kissapojat ovat. Nytkin kaikki kolme kissan nukkuu tuossa kahden neliömetrin sisällä toisistaan, Topi pöydällä, Onni pöydän alla ja Peppi pöydän vieressä olevalla tasolla.
Onni on ollut tosi reipas. Ekana iltana se vähän itki kavereidensa ja emon perään, mutta sen jälkeen se kotiutui. Se leikkii kauheasti ja on todella kovasti ihmisten perään. Se tykkää olla sylissä ja kerhää aivan älyttömästi. Tosi ihana pikkukissa, aivan sydänten särkijä <3
Toissa viikkoisen eläinlääkärireissun jälkeen Topille syötettiin viikon kipulääkekuuri, joka päättyi viime viikon lopulla. Lääkärihän halusi, että Topi söisi viikon lääkekuurin, jotta nähtäisiin muuttuuko sen käytös sen aikana jotenkin. Eli hyppiikö paremmin ja ulvooko vähemmän kivusta alas hypätessään. Eihän Topi tosin tähänkään mennessä ole mitään ulvontaa pitänyt, kun se hyppii ja siitä lääkärille mainitsinkin. No siitä huolimattta hän tahtoi, että sille syötetään lääkekuuri ja tarkkaillaan sen käytöstä.
Lääkekuuri tuli ja meni eikä Topin käytöksessä huomattu minkäänlaisia muutoksia. Se oli ihan normaali oma itsensä. Eli mahtaako sen selkä siis olla jo niin kipeä, ettei lääkkeetkään tehoa vai onkohan tuo kipeä edes ollutkaan? Entäs jos se hermostuikin vain lääkärin käsittelystä ja huusi siksi?! Se kuitenkin tosiaan hyppii aivan normaalisti pöydille ja muillekin tasoille eikä sen liikkumisessakaan ole mitään vikaa. Olen myös moneen otteseen koitellut sen selkää, – sekä nikamia, että lihaksia – eikä se ole kertaakaan minulle siitä hermostunut tai huutanut kivusta. Tänäänkin se kehräsi tyytyväisenä, kun sen selkää kopeloin.
Muutenkin ihmetyttää, kuinka nivelrikon voi todeta kuvaamatta kissaa ja noin nopealla tutkimuksella. Voihan sen selässä olla muutakin häikkää, kuten kasvukipuja. Viemme Topin kuvattvaksi, kunhan nämä helteet helpottavat. Näin kuumalla kelillä tuota emme todellakaan ala autolla kuskaamaan, koska se panikoi automatkoja. Ja tuskin sillä kuvaamisella mikään kiire on, koska kissa ei ole tippaakaan kipeän oloinen. Se on myös varmaa, että kuvattavaksi Topin viemme toiselle lääkärille. Haluamme kuulla toisen lääkärin mielipiteen, ennen kuin tuolle mitään kipupiikkejä aletaan antamaan. Itse olen kuitenkin jo melkoisen toiveikas, ettei tuolla edes mitään nivelrikkoa ole, mutta tottakai asia selvitetään.
Ihan kun tässä viikonlopussa ei olisi ollut tarpeeksi huolta ja murhetta muutenkin, niin kaikenlisäksi Topia pisti tassuun tänään mehiläinen. Oltiin takapihalla valjastelemassa, kun yhtäkkkiä Topi hyökkäsi mehiläisen kimppuun. Koko tilanne tapahtui varmaankin viidessä sekunnissa, mutta ehtihän se pirulainen Topia pistämään. Hyvin nopeasti alkoi Topin tassu turvota.
Eihän noita kumpaakaan ole koskaan aiemmin mikään pistänyt ja tulikin hätä, että mitäs sille nyt tehdään! Eli viedäänkö heti samantien lääkäriin vai mitä. Soitin päivystykseen ja sain ohjeeksi antaa kyytabletista 3/4 tai puolikkaan. Puhelimeen vastannut kuitenkin empi sen verran annostuksen kanssa, että jäi vähän epävarma olo. Hän itsekin myönsi, ettei tiedä kissoista juuri mitään. Soitin sitten jälleen Topin kasvattajalle ja kysyin apua ja sainkin erilaisen ohjeistuksen kyytabletin antamiseksi.
Eli Topille annettiin puolikas tabeltti heti pistoksen jälkeen ja toinen puolikas annetaan kuusi tuntia ensimmäisen puolikkaan antamisen jälkeen. Lisäksi tassun päällä pidetään kylmää.
Tuolla tuo poloinen nyt nukkuu.
Mukava ulkoilu muuttuikin kipeäksi ja turvonneeksi tassuksi
Muistakaa pitää jemmassa kyytabletteja! Niistä voi saada suuren avun yllättävissä tilanteissa ihmisten lisäksi kissoillekin.
Eilen mentiin Topin kanssa lääkäriin, koska piti vain hakea rokotus ja tehdä terveystarkastus. Lääkäri tutki Topin selän ja jalat ja sieltähän löytyi kohtia, joita se aristi tosi paljon. Topi on yleensä todella kiltti, mutta sillä paloi hermot lääkärin pöydällä ihan totaalisesti ja se nappasi hampaillakin lääkäriä käteen. Se myös huusi siihen malliin, että sillä selvästi oli kipuja.
Lääkäri sitten epäili, että sillä on löysät lonkat, joka on aiheuttanut nivelrikkoa niihin. Ja tämä taas on aiheuttanut selkälihaksiin kipua.
Vielä Topia ei kuvattu, ja vain päällisin puolin tutkittiin. Nyt se sai Metacamia viikon kuurin ja katsotaan vaikuttaako se jotenkin sen käytökseen.
Mehän ei olla huomattu Topissa mitään oireita. Onhan se hitaampi ja laiskempi kuin Peppi, mutta ollaan luultu sitä rodun ominaisuudeksi. Topi kun on sellainen iso köriläs ja kömpelö ja Peppi taas pieni siro ja säpäkkä tyttö. Topi on ollut ihan normaali ja sosiaalinen. Se kävelee kaiken aikaa kannoillani ja juttelee vähän väliä. Ja kehrää ja touhuilee kaikkea. Se leikkii, hyppii pöydille jne. Ei se siis ole apaattinen tai kipeän oloinen.
Lääkäri lohdutteli, ettei vielä kannata epätoivoon mennä ja että vaivaa voi lääkitä. Hän kuitenkin sanoi epähuomiossa ja kiireessä lääkityksestä näin “Voidaan lääkitä pistoksilla, siten että annetaan neljä pikkiä viikon välein”. Hän ei täsmentänyt tuota mitenkään ja itse käsitin tuon siten, että piikkejä annettaisiin kaiken aikaa VIIKOITTAIN NELJÄ KAPPALETTA! :O Sehän olisi aivan kamalaa, eikä mielestäni kissan arvoista elämää, jos noin joutuisi kipupiikkien varassa elämään. Tästä johtuen olin eilen todella, todella surullinen Topin puolesta ja mietin jo pahintakin vaihtoehtoa.
Sain kuitenkin porultani sen verran googlailtua kissan nivelrikosta ja lääkityksestä, että eihän lääkäri suinkaan tarkoittanut, että kissa piikitetään viikon välein neljällä piikillä! Sen sijaan, sitä lääkettä annettaisiin tarpeen mukaan, vaikkapa puolen vuoden tai vuoden välein tuo kuukauden kuuri eli neljä piikkiä. Voi mikä helpotus tuo tieto olikaan, koska olo oli Topin takia todella huono eilen. Tänään keskustelin myös Jaanan eli Topin kasvattajan kanssa ja hänkin rauhoitteli, että selkäkipu voi ihan hyvin olla muutakin kuin nivelrikosta johtuvaa. Esim. kasvusta johtuvaa kipua. Kuvautamme Topin pikapuoliin, että nähdään, mitä siellä selässä oikein on.
Kysyin lääkäriltä myös Topin painosta. Eli että onko se liian lihava ja onko se painon takia saanut tuon vaivan. Topi painaa piirun verran yli 6kg, eli se on ihan sopivan painoinen, eikä sillä ole ylipainoa. Vähän lihaksikkaampi se voisi olla, mutta laihduttaa sitä ei tarvi. Vuosi sitten terveystarkastuksessahan Topia sanottiin liian lihavaksi. Tiedä sitten, onko siitä tullut vuoden aikana sopusuhtaisempi vai onko sitä saatu vähän solakampaan kuntoon. Mitään varsinaista dieettiä ei ole ollut, mutta esim. ison osan raksuista se syö aktivointipalloista ja muista aktivointileluista.
Eilen oli todella paha mieli, mutta nyt jo vähän toiveekkaampi. Nuo kissat ovat niin mahdottoman rakkaita otuksia, että tuommoiset huonot uutiset pelästyttää ihan totaalisesti. Toivon mukaan Topi saadaan kivuttomaksi ja saadaan viettää vielä monta onnellista vuotta yhdessä.
Aivan ihana!
